Teematon, teemat on
Olen tässä jo tovin verran pyöritellyt mielessäni sitä, että blogini on aavistuksen teematon. Tai siis, että teemat on, mutta en sinällään keskity mihinkään tiettyyn asiaan tai aiheeseen. Toisaalta se kuvaa hyvin minua, vihaan lokerointia ja stereotypioita enkä missään nimessä ole yhden aatteen ja tekemisen nainen.
En halua kirjoittaa yksinomaan perhe- ja lapsiblogia, sillä elämässäni on niin paljon muitakin ulottuvuuksia. Silti lapsi ja perhe-elämä vilahtaa täällä, koska onhan se iso osa elämääni. En jaksaisi loputtomasti kuvailla kotiammekaan, vaikka sekin on nyt hiljalleen pääsemässä työn alle ja muutokseen. Urheilu ja kaikenlainen reipashenkisyys on oikeastaan enemmän elämäntapa kuin harrastelua, mutta tuskin siitäkään kukaan jaksaisi loputtomasti lukea (?), saati minä kirjoittaa ja postailla kuvia itsestäni posket hehkuen sekä kertoa, mitä milloinkin olen keksinyt tempoa.
Mites sitten parisuhde..? Ääh, senkin haluan pääasiassa pitää omana yksityisasiana. Tosin sekin tietysti vilahtaa postauksiin ihan huomaamatta aina silloin tällöin. Kulttuuririennoissa, keikoilla ja näyttelyissä tykkään käydä, mutta en ehkä ole niin oikea-aikaisesti liikkeellä, että kukaan menoistani tai suunnitelmistani liiemmin ehtisi mitään tärppäämään. Ruoanlaittoa ja etenkin leipomista rakastan, tykkään myös näpertää kaikenlaista käsillä ja aina silloin tällöin innostun DIY-tyyppisiin projekteihin, mutta en ihan yhden blogin verran kuitenkaan. Hmm..
Vaatteista ja muodista, tai en ehkä muodista, mutta esteettisesti kivoista jutuista pidän. Olen silti halunnut mahdollisimman vähän rasittaa läheisiäni sillä, että pyytäisin heitä kuvaamaan minua erilaisissa asuissani. Lisäksi olen sen verran boheeminpulskea, etten ehkä innostuisi viettämään vapaa-aikaani miettimällä vaatekokonaisuuksia ja kuvauspaikkoja sekä lähteä sinne poseeraamaan. Ja jos nyt joku on enemmän tätä väkerrelmää lueskellut tietää kyllä, etten ole erityisen kaunista katseltavaa poseeratessani. Eli ei muotiblogiakaan.
Matkustamista rakastan, mutta matkablogiakaan en pelkästään haluaisi pyöritellä. Pohdiskelen paljon kaikenlaisia asioita, kirjoitan, kuuntelen musiikkia ja sen sellaista, mutta olen ehkä vähän arka julkisesti laukomaan niitä. Näin ollen mitään mielipidepalstaakaan en koe mielekkääksi.
Tässä esiintyvät kuvat ovat (btw) lenkkien varrelta napsittu. Olenkin lenkeillä hömpötellessäni päätynyt yksinkertaisesti siihen, että kirjoittelen tänne, mitä milloinkin mieleen saattuu juolahtamaan. Varmasti kaikkea edellä mainitsemaani ja jotain sieltä väleistä. Pohdin nimittäin jossain välissä sitäkin, että onko tässä koko touhussa mitään järkeä – laukoa juttuja nettiin ja syystä että..? Hmm. Kirjoittelen nyt ainakin sen aikaa, kun asiaa kivuttomasti tulee ja aikaakin tähän löytyy. Kivaa, jos joku tykkää näitä juttuja lukea, pääasiassa kai oma perheeni ja läheiseni. Lapseni isä jo naureskeli, että ainakin mulla yksi fani ja lukija! Että moikka vaan Hoo!
Ihanaa viikonloppua! Itse otan tässä ylitöitä pois, ajelen kotiin, pakkaan repun ja juoksen uimaan ja sieltä kodin kautta lasta hakemaan. Ja ennen kuin joku ehtii heristämään sormea, niin ei, en viitsi hakea lastani päiväkodista pois kesken päiväunien. Joten keksin tekemistä itselleni about puoli kolmeen asti, jolloin rohkenen hiipiä päiväkotiin hakemaan pörrötukkaa silmät ristissä kotiin. Noin muuten olen ehdoton sen suhteen, että lapseni ei ole päiväkodissa ”turhan panttina”. Jos vanhemmat ovat kotona ja vapaalla, niin silloin on lapsikin. Ugh.