Tervehditkö sinä siivoojaa?

Olen pitkään pohtinut, miten tämän kirjoittaisin. Nyt ajattelin kokeilla.

Sanotaan nyt heti alkuun, ettei tarkoitukseni ole jeesustella, päteä, itsetärkeillä tai paheksua yhtään ketään. Jokainen elää pohjimmiltaan itselleen ja riittää, että tulee itsensä, tekojensa ja valintojensa kanssa toimeen.

Mutta asiaan. Olen kai niin kauan kuin muistan ajatellut kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia. Minua jaksaa kerta toisensa jälkeen suuresti kummastuttaa, kun näen tai kuulen jonkun asettavan itsensä muiden yläpuolelle. Tästä suurin kiitos kuuluu (luonnollisesti) vanhemmilleni, jotka eivät koskaan (ainakaan minun kuulteni) lapsuudessani lässyttänyt muista ihmisistä negatiivisella klangilla. Elin lapsuuteni yhden sortin muumitalossa, jossa ovea ei suljettu keneltäkään. Tämä on johtanut siihen, että jokin aika sitten oma lapseni kysyi minulta: ”miksi te aina autatte kaikkia?”. Kerroin, että sydämeltään hyvät ihmiset tekevät niin – välittävät muista.

Ettei tämä nyt paisu aivan käsittämättömän pitkäksi, niin avaan hieman tuota triviaalia otsikkoani. Koska olen aina suhtautunut ihmisiin hyvin avoimesti, tervehdin heitä myös avoimesti. En minä nyt mikään kylähullu tai jeesus ole, joka tervehtisi ja auttaisi jokaista vastaantulijaa, mutta pyrin huomioimaan lähelläni pyörivät hahmot ja tekemään meidän kaikkien elämästä hieman kevyempää askeltaa. Ja kyllä, minullakin on heikkouteni – hyvin itsekkäät, minun mittarillani pinnalliset ihmiset tekevät tästä ajoittain vaikeaa.

Palasin tässä taannoin taas pohtimaan pieniä arkipäiväisyyksiä. Minun alallani esimerkiksi siivoojat ovat hahmoja, jotka eivät tee itsestään minkäänlaista numeroa. He tekevät hiljaisesti taustalla työtään. Jotenkin kummassa työhuoneeni kuitenkin puhdistuu päivittäin. Aina kun näen meidän siivoojan vaistomaisesti moikkaan häntä. Ja hän on joka kerta hieman hämillään. Vähintään yhtä hämillään hän on silloin, kun kiitän häntä. Kerran työkaveritkin hiljenivät, kun kahvihuoneessa näin siivoojaan, joka oli juuri käynyt siivoamassa huoneeni. Huikkasin kiitokset ja kerroin, että oli kiva tulla puhtaaseen ja raikkaaseen työhuoneeseen tapaamiselta.

Positiivinen palaute potkaisee meitä kaikkia. Miksi joidenkin työpanos olisi jotenkin enemmän itsestäänselvyys? Miksi joidenkin työstä ei voisi antaa kiitosta? Kyllä, posti tulee päivittäin, kaupassa pönöttää kassa aina kun sinne menen. Mutta se on jollekin työ siinä missä minulle omani. Ei ole kovin paljoa vaadittu, että näihin ”hiljaisen työn” raatajiin törmätessä joskus sanoisi, että hei kiitti! Kiitti, että posti tulee luokseni, kotiin kannettuna, joka päivä. Kiitos, että joku jaksaa rahastaa minua kassalla ja hymyillä. Kiitos, että joku ajaa metroa ja sporaa. Kiitos, että joku bluukaa lumet meikäläisen ulko-oven takaa.

Hyvää mieltä, kiitollisuutta ja pieniä, hyviä tekoja perjantaihin!