Tsädäm – täällä taas

Moi!

Hiljenin täällä blogissa hyväksi toviksi. Tai onhan tämä kirjoittaminen nyt muutenkin viime aikoina ollut vähän niin ja näin – sitä ottaa spurtin, joka jostain syystä kuitenkin hidastuu ja hidastuu, kunnes lopulta melkein tyrehtyy kokonaan. Kunnes taas herään horroksesta ja tartun läppäriin.

Blogi on toki ollut mielessä. Aiheitakin pulputtaa aivan niin kuin ennenkin – ehkä jopa entistä enemmän. Olen kuitenkin antanut itseni nauttia täysillä reilu kuukausi sitten alkaneesta äitiyslomasta sekä syksyisestä vapaasta ajasta.

Tänään on muuten meidän tulevan vauvan laskettu aika. Hän tosin tuntuu viihtyvän mun matkassa vähän turhankin hyvin.

Moni varoitteli, kun jäin äitiyslomalle, että toinen lapsi tulee kyllä ehdottomasti ajoissa – että varo vaan, ehdit olemaan ehkä just ja just viikon äitiyslomalla kun jo mennään. Ehkä siksi asennoiduinkin äitiyslomaan siten, että nautin jokaisesta päivästä täysillä, kun ei nyt sitten voi tietää milloin sitä mennään tukka putkella kohti synnytyssalia.

Olin kuitenkin jo tuolloin salaa vähän skeptinen. Ajattelin (ja mulla oli vahva tunne), että meikäläisen kroppa todennäköisesti kantaa hedelmänsä vähintäänkin laskettuun aikaan asti. Ensimmäisestä odotuksesta ja synnytyksestäkin on jo noin kahdeksan vuotta. On tässä kroppa ehtinyt palautumaan. Vaikka mene ja tiedä onko se nyt siitäkään kiinni.

Mutta niin. Odottavissa tunnelmissa mennään.

Esikoinen syntyi 40+5 eli viisi päivää lasketun ajan jälkeen. Hyvin samalla tavalla on nämä raskaudet kyllä menneet (vertailin nääs äitiyskortteja tässä vastikään). Vatsa (vai pitäisikö sanoa kohtu?) ja paino ovat kasvaneet lähes identtisesti. Olo on ollut molemmilla kerroilla loppuun asti hyvä ja toimintakykyinen, vaikka kyllähän sitä loppua kohden alkaa selvästi jo käymään kärsimättömäksi. Olisi ihana jo nähdä, millainen kaveri tuolla myllää ja potkuttaa.

Palailen tässä taas hissuksiin bloginkin pariin ja olen ajatellut säännöllistää kirjoittamista tässä vauvavuoden aikana. Tosin nauratti jo etukäteen, että kannattaako tänne nyt tulla mitään julkaisemaan, kun synnytys on niin lähellä ja todennäköisesti se tuo taas jonkinlaisen tauon kirjoittamiseen. Mutta nyt tuntui hyvältä kirjoittaa. Ja haluan jatkaa tätä vielä – sellainen tunne on nyt.

Nautitaan (sateisesta) syksystä – ihanaa olla täällä, tästä se taas lähtee <3