Vappuhölkällä
Kävin purkamassa vappuna piinannutta koomatilaani hölkkäilemällä. Raitis ilma ja pieni, hento vesisade piristivät kummasti väsynyttä ja ryytynyttä naista. Lapsi leikki serkkujensa kanssa niin tiiviisti, että tuskin edes huomasi äidin häviävän reiluksi tunniksi.
Siellä minä sitten kirmailin ja kynsin pitkin peltoja ja metsiä, lenkkarit läpimärkinä ja ponnari täristen.
Koska kenestäkään muusta ei ymmärrettävästi ollut paripäiväisten vappuhulinoiden jälkeen minulle lenkkikaveriksi, niin sain mukaani lainakoira Riemun. Mitä mainioin lenkkikaveri!
Riemu löysi metsästä kepin ja juoksi loppumatkan se suussa minua silmiin tuijottaen ja leikkiin haastaen. Itsekin kirmailin loppulenkin lähes huomaamatta, kun keskityin heittämään keppiä ja juoksemaan sitä kiinni yhdessä koiran kanssa.
Lenkin palkitsi valmiiksi lämmitetty sauna ja uunissa odottanut ruoka. Kyllä piristi! Lenkin jälkeen on koomailu hiljalleen valunut pois ja tilalle tulossa selvästi uutta energiaa.