Negatiiviset tunteet ja niiden käsittely

Usein mietin, miksi tunnen negatiiviset tunteet niin voimakkaasti. Viha, raivo, inho, suru, pettymys. Tunnen kaikki 110%sti. On hyvin raskasta tuntea negatiiviset tunteet niin voimakkaasti, se syö todella paljon energiaa. Pettymyksen ei tarvitse olla kuin ihan pieni, mutta minulle se tuntuu maailman lopulta. Se voi tuntua jopa niin pahalta, että hetkellisesti toivon kuolemaa. Viimeksi näin kävi, kun joku kolhi laina-autoani. Se ei ollut edes minun vikani, mutta menin tilanteesta pariksi päiväksi shokkiin, todella voimakkaan pettymyksen ja itseinhon valtaan. Tunsin olevani maailman epäonnistunein ihminen. Lopetin täysin syömisen, makasin sängyssä seinää tuijottaen pari päivää. Kerran lopetin rakkaan harrastukseni siihen kun omasta mielestäni epäonnistuin. Harrastin tanssia, tanssein itse ja opetin sitä. Yritin hakea erästä paikkaa siinä, mutta en saanut sitä ja raivon ja pettymyksen vallassa lopetin koko harrastuksen enkä ole tähänkään päivään mennessä palannut harrastuksen pariin. Kerran taas irtisanoin itseni töistä, kun esimiehen kanssa tuli erimielisyys.

Olipa pettymys sellainen, ettei jokin asia mene mieleni mukaan, tai isompi pettymys, kaikki tuntuu silti aivan hirvittävältä. Mieleeni mahtuu vain ja ainoastaan se yksi ajatus, epäonnistuminen. Vihan ja raivon kanssa sama. Ne kasvavat nopeasti äärimmäisyyksiin. Parissa minuuteissa suutun niin paljon, etten nää enää kuin punaista. Tunne ohjaa, järki jää täysin taka-alalle. Suustani tulee sanoja joita en koskaan ikinä haluaisi sanoa. Ihmissuhteita menee poikki. Myöhemmin joudun korjailemaan niitä. Jokainen ihan pieni erimielisyys tai riita poikaystävän kanssa menee aina oman pääni sisällä liiallisuuksiin ja aina silloin ensimmäinen ajatus on erota sen riidan takia.

Olen käynyt psykologin testeissä joissa psykologi huomasi saman. ”Ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita.” Silti en saa apua asian kanssa. En ole saanut apua mistään terapiasta, edes mitään ohjeita miten voisin harjoitella tuntemaan vähemmän tai en edes tiedä. Sen vain tiedän, että en halua tuntea näin. Haluaisin apua tähän niin kovasti. Tämä haittaa joka kuukausi elämääni hyvin paljon. Ehkä täytyisi hakea yksityiseltä apua tähän. Jos jollain on samanlaisia tunteita, olisi kiva kuulla kommenteissa. Tai jos joku on saanut apua tällaiseen tilanteeseen, olisin enemmän kuin kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista.

Kommentit (1)
  1. Siiis, löysin sun blogin kun googlailin kaikkea aiheeseen liittyvää ja siis samaistun kaikkeen nii paljon! Mulla ei ole diagnoosi vielä kaksuuntasesta, mut vahva epäily ja lääkitys siihen, joka selvästi laskenut oireita. Ihan samanlaista ahdistusta tunnen oikeastaan koko ajan jossain määrin ja ennen lääkitystä oli tosi pahoja masennusahdistus jaksoja. Kaikki negatiiviset tunteet on mulle kans ihan hirveen vaikeita käsitellä, pettymykset ihan sietämättömän tuntusia ja muiden ihmisten vähänkään negatiivinen palaute kaataa mun maailman. Mun pää tekee pienistäki asioista ihan jäätäviä ongelmia ja ahdistun melkein mistä vaan tosi herkästi tosi kovasti. Mulla on kans asiat oikeesti hyvin, eikä ”syytä” pahalle ololle, joten kannan siitäkin syyllisyyttä että miksi tunnen näin. Yksin olo on mulle kaikista pahin. Sillon kun oon yksin, kaikki tunteet tuntuu ekstravoimakkailta ja tuntuu, että oon koko maailmassa yksin, vaan oman sietämättömän pahan olon kans. Toisina jaksoina mulla on energiaa mihin vaan, käyn ihan ylikierroksilla, enkä saa nukuttua. Nyt onneks lääke tasottaa tosi hyvin, vaan toi sun kuvailema perusahdistus pysyy, välillä voimakkaampana ja välillä lievempänä. Niin hyviä kirjotuksia sulta! T. Tyttö 21v

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *