Negatiiviset tunteet ja niiden käsittely
Usein mietin, miksi tunnen negatiiviset tunteet niin voimakkaasti. Viha, raivo, inho, suru, pettymys. Tunnen kaikki 110%sti. On hyvin raskasta tuntea negatiiviset tunteet niin voimakkaasti, se syö todella paljon energiaa. Pettymyksen ei tarvitse olla kuin ihan pieni, mutta minulle se tuntuu maailman lopulta. Se voi tuntua jopa niin pahalta, että hetkellisesti toivon kuolemaa. Viimeksi näin kävi, kun joku kolhi laina-autoani. Se ei ollut edes minun vikani, mutta menin tilanteesta pariksi päiväksi shokkiin, todella voimakkaan pettymyksen ja itseinhon valtaan. Tunsin olevani maailman epäonnistunein ihminen. Lopetin täysin syömisen, makasin sängyssä seinää tuijottaen pari päivää. Kerran lopetin rakkaan harrastukseni siihen kun omasta mielestäni epäonnistuin. Harrastin tanssia, tanssein itse ja opetin sitä. Yritin hakea erästä paikkaa siinä, mutta en saanut sitä ja raivon ja pettymyksen vallassa lopetin koko harrastuksen enkä ole tähänkään päivään mennessä palannut harrastuksen pariin. Kerran taas irtisanoin itseni töistä, kun esimiehen kanssa tuli erimielisyys.
Olipa pettymys sellainen, ettei jokin asia mene mieleni mukaan, tai isompi pettymys, kaikki tuntuu silti aivan hirvittävältä. Mieleeni mahtuu vain ja ainoastaan se yksi ajatus, epäonnistuminen. Vihan ja raivon kanssa sama. Ne kasvavat nopeasti äärimmäisyyksiin. Parissa minuuteissa suutun niin paljon, etten nää enää kuin punaista. Tunne ohjaa, järki jää täysin taka-alalle. Suustani tulee sanoja joita en koskaan ikinä haluaisi sanoa. Ihmissuhteita menee poikki. Myöhemmin joudun korjailemaan niitä. Jokainen ihan pieni erimielisyys tai riita poikaystävän kanssa menee aina oman pääni sisällä liiallisuuksiin ja aina silloin ensimmäinen ajatus on erota sen riidan takia.
Olen käynyt psykologin testeissä joissa psykologi huomasi saman. ”Ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita.” Silti en saa apua asian kanssa. En ole saanut apua mistään terapiasta, edes mitään ohjeita miten voisin harjoitella tuntemaan vähemmän tai en edes tiedä. Sen vain tiedän, että en halua tuntea näin. Haluaisin apua tähän niin kovasti. Tämä haittaa joka kuukausi elämääni hyvin paljon. Ehkä täytyisi hakea yksityiseltä apua tähän. Jos jollain on samanlaisia tunteita, olisi kiva kuulla kommenteissa. Tai jos joku on saanut apua tällaiseen tilanteeseen, olisin enemmän kuin kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista.