Ikilakana saa väriä

Koskaan en ole ruskettunut, en edes vahingossa. Aurinkoa on kesäisin tullut palvottua tuntikaupalla paikallisella rannalla, mutta ei vain väri tartu. Lapsena olen palanut jopa vaatteiden läpi, vaikka suojana oli myös 30-40 suojakertoimen omaavat aurinkorasvat. Pistäkää paremmaksi. 😀 Toisaalta olen saanut kehuja ns. norsunluun valkoisesta ihostani. En ole ikinä tavannut itseäni valkoisempaa ihmistä, edes punapäätä, jotka tunnetusti ovat vaaleaihoisia! Kaikki jäävät tälle kalpeanaamalle kakkoseksi. Kyllä on vähän hävettänyt kulkea tasaisesti ruskettuneiden kavereiden kanssa kaupungilla, kun porukka luulee, että vietän päivästä 24 tuntia sisätiloissa. Joskus harkitsin itseruskettavia, mutta minkäköhän väriseksi ne minut värjäisivät? En uskaltanut kokeilla, vaan päätin kulkea mieluummin valkoisena vuoden ympäri.

Nyt voin ylpeänä ilmoittaa, että asiat ovat muuttuneet! Viimeksi kun pääsin reilu viikko sitten makoilemaan rannalle, tulin kotiin oikein kunnolla punottavan selän kanssa. Pelkäsin, että nyt se sitten taas paloi, vaikka rasvaa hölvättiin tasaisin väliajoin. Pitkään se oli punainen, mutta ei kipeä. Ennen punoitus on vain kadonnut, mutta nytpä se on muuttunut rusketukseksi! 🙂 Kevyt värityshän tuo on, mutta rusketusrajaa on kuin onkin näkyvissä.

Pavuksi en varmaan koskaan pääse, mutta en kyllä tahdokaan. Kevyt päivetys on kivemman näköinen ja sopii tällaiselle vaalealle ihmiselle ihan hyvin. Ai vitsit, että on kiva mieli noin pienestä asiasta kuin rusketus. 🙂