Aiemminkin olen maininnut, etten koskaan ole vartalostani pitänyt, mutta kasvot sain aina itseäni miellyttäviksi meikillä. Siinä määrin, että ne kropasta huolehtimiset jäivät vähäksi aikaa taka-alalle. Muutamia kuukausia sitten tämä muuttui kun ihoni alkoi kukkia oikein urakalla.

Taistelu huonoa ihoa vastaan jatkuu yhä, mutta matkan varrella olen huomannut, että tämä ”akne” (tai miksi ikinä tämän asteisen finniongelman luokittelisi) saattoi hyvinkin osua oikealle ihmiselle. Huomaan nyt miten turhaan laitoin paksua pakkelia hyvälle iholleni. Toki silloin vanhaan hyvään aikaankin oli ongelmaa esimerkiksi epätasaisen värin ja tummien silmänalusten kanssa, mutta se kaikki tuntuu niin merkityksettömältä viime aikojen kokemusten rinnalla.

Ihoni on viikko toisensa jälkeen entistä paremmassa kunnossa. Nyt on käyty pohjalla ja tämän jälkeen osaan arvostaa luonnollista, kevyesti ehostettua ihoa.  Jos peitettävää ei todella ole, älkää turhaan tukkiko ihohuokosianne!