Muusikot ja työttömyys

Voi ei, kalenteri näyttää taas tyhjää. Miten selviän ensi kuun vuokrasta? Voisiko jostain sivutyöstä saada nopeasti rahaa laskuihin?

Kipeitä, häpeän tunnettakin aiheuttavia, kaikille freelancereille varmasti tuttuja kysymyksiä. Laitoin otsikoksi muusikot ja työttömyys, mutta todellisuudessahan tämä koskee kaikkia luovalla alalla toimivia. Taiteilijoiden työttömyys on ponnahtanut isosti silmilleni erilaisissa muodoissa viime aikoina. Olin hiljattain luennoimassa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikin ammattiopiskelijoille. Monia kiinnosti kovasti juuri tämä aihe. Olen lisäksi saanut yhteydenottoja aiheesta ja nähnyt somessa erittäin hyviä postauksia ja kannanottoja.

  1. Taidealalla työttömyys on rakenteellisesti osa ammattia

Nerokkaan meemitili Taiteilijatuutikin meemi kiteyttää olennaisen. Moni varmasti on kokenut tilanteen jossa syyttää itseään siitä että töitä ei ole tarpeeksi. Taideala nähdään edelleen usein harrastelijamaisena kutsumushommana. Yhteiskuntamme rakenteet eivät tunnusta taiteilijuutta oikeana ammattina. Tätä tukevat esimerkiksi apurahojen rakenne sekä pinttyneet ajatuskaavat ja uskomukset sekä alan sisällä että ulkopuolella, ja toki poliittiset päätökset. Mutta onko taidealaa edes mahdollista survoa nykytyöelämän vaatimaan muottiin? Tämä on aihe jota olen miettinyt paljon viime aikoina, ja tulen tekemään siitä oman postauksen myöhemmin. Joka tapauksessa heikkona hetkenä on tärkeää muistaa, että hetkellinen tai pidempikään työttömyys ei ole omaa syytä, vaan johtuu tästä taiteen ja työelämäpolitiikan vaikeasta yhtälöstä.

(c) Taiteilijatuutikki https://www.instagram.com/taiteilijatuutikki/

2. Bisnes edellä?

Yksi näkökanta on alkaa suhtautua omaan tekemiseensä liiketoimintana. ”Your craft is your business.” Tee osaamisestasi tuote, paketoi se houkuttelevasti ja opettele myymään. Itsekin olen noudattanut tätä ohjetta, ja se toimiikin hienosti monella osa alueella. Kaikki taide ei kuitenkaan tottele tätä kaavaa. Toki nämä eivät myöskään poissulje toisiaan. Me kuitenkin tarvitsemme myös taidetta, joka ei lähde kapitalistisista lähtökohdista. Yhteisöllisyys, ympäristö, tunteiden ilmaisu ja kokeminen ovat kaikki asioita jotka ovat elinehto ihmiselle. Jos katsotaan ihmisen historiaa niin kauas kuin pystyy, ymmärrämme, että tanssi, musisointi, puhe, tarinat, maalaaminen, kädentaidot ovat aina kulkeneet matkassamme ja tehneet elämästä elämisen arvoista. Usein tällainen taide on sellaista mitä ”tavis” ei tule edes ajatelleeksi, vaikka se ympäröi heitä päivittäin.

3. Pelkkä uutteruus ei riitä

Valitettavaa on, että taidealalla pelkkä kova työnteko ja ahkeruus ei takaa että sinulla automaattisesti olisi paljon töitä. Kysymys on paljon myös onnesta ja siitä satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Myös se miten taidetta arvotetaan yhteiskunnassa määrää kuinka paljon sillä on niin sanotusti kysyntää. Esimerkiksi muusikoiden ja muiden esiintyvien taiteilijoiden palkkioista jaksetaan purnata ja ihmetellä että onpas kallista, mutta monella ei tule mieleen kyseenalaistaa vaikka LVI-asentajan tuntitaksaa. Meille freelancereille on arkipäivää se, että saamme nähdä paljon vaivaa jotta saisimme edes vähän töitä ja toimeentuloa. Onkin hyvä muistaa, että vaikka ahkeruus ei välttämättä toisi välitöntä tulosta, kaikki mitä teet, rakentaa pohjaa urallesi ja tulevaisuudelle. 

4. Kaikkia töitä ei voi tehdä

Muusikoilla ja esiintyvillä taiteilijoilla on kiusallisena vaivana se, että et kerta kaikkiaan voi tehdä kaikkia töitä mitä sinulle tarjotaan. Usein samoille päiville ja ajankohdille tarjotaan montaa eri keikkaa, joista voit valita vain yhden, maksimissaan kaksi jos se on logistisesti mahdollista. Välillä tuntuu epäreilulta, että töitä olisi tarjolla, mutta et voi vastaanottaa niitä. Tämä rajoitus on ikävä, ja vaikuttaa todenteolla toimeentulon. Siksi jokin sivutulo, esimerkiksi opetus, on mielestäni järkevä vaihtoehto.

Summa summarum – tällä hetkellä työttömyys on osa taiteilijan ammattia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mitä voisimme tehdä, että työttömyys alallamme vähenisi?

  • Esimerkiksi apurahasysteemiä voisi uudistaa niin, että apurahoja riittäisi useammalle.
  • Perustulo taiteilijoille
  • Enemmän esiintymistilaisuuksia, livemusiikkia, taidetta, kirjallisuutta ja kulttuuria saataville arkipäivän tasolla. Kun kulttuuri on mukana yhteiskunnan rakenteissa, sen tarvetta ja olemassaoloa ei enää kyseenalaisteta. Taiteilijoille riittää töitä, kun kulttuurilla on vankka asema yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä.
  • Poliittisessa päätöksenteossa ja muissa paikoissa joissa asioista päätetään, on tärkeä olla mukana ihmisiä jotka puhuvat näiden asioiden puolesta.

Millaisia kokemuksia sinulla on työttömyydestä taidealoilla?

Ps: TL;DR juttu löytyy myös vlogin muodossa täältä:

tyo-ja-raha puhutaan-rahasta tyo musiikki