Esiintyjän työpäivä – kimallusta, hikeä ja adrenaliinia

Bändi tai esiintyjä tilataan keikalle. Keikkapäivänä esiintyjä vaan pärähtää paikalle, alkaa esiintyä, ykköset päällä ja upea meikki kasvoilla ja hiukset viimeisen päälle, esiintyessään hän näyttää siltä että esiintyminen on hauskaa, kivaa ja vaivatonta, ja keikan loputtua hän kävelee ulos ja menee kotiin. 

WRONG!

Esiintyjän työ alkaa siitä hetkestä kun keikka bookataan. Yleensä bookkaustakin edeltää meilimaraton jossa myydään, neuvotellaan, sovitaan yksityiskohdista, tuumaillaan ja mietitään ja säädetään. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa että minulla on keikkamyyjä ja ohjelmatoimisto joka hoitaa nykyisin 90% esiintymisistäni. Mutta aiemmin neuvottelin ison osan omista keikoistani, ja usein kyseessä oli myös jokin kokoonpano, esim. jousikvartetti jolloin liikkuvia osia ja ihmisiä ja aikatauluja oli palloteltavana paljon enemmän. Irlannissa tein töitä useamman toimiston kanssa jotka hoitivat yrityskeikkoja, mutta esimerkiksi häät tulivat siellä enimmäkseen suoraan esiintyjille itselleen. Häät ovat muuten Irlannissa ja muualla maailmassa tosi iso bisnes, naimisiin mennään neljänä päivänä viikkoa (to, pe, la, su) jolloin pelkästään hääkeikkoja voi kertyä viikkoon parhaimmillaan useampi kuin 4!

No mutta, tällä hetkellä oma työni alkaa siis siitä kun saan tiedot keikasta. Milloin, missä, kuinka kauan, minkä tyylinen eventti, mitä soitan, matkojen suunnittelu jne. Usein ihmisillä on eritysitoiveita musiikin suhteen, jolloin alan harjoitella toivekappaleita. Varsinkin jos kappale ei ole ennestään tuttu, siihen pitää hankkia nuotti ja taustanauha. Useimmiten päädyn kirjoittamaan nuotin itse Sibelius-ohjelmalla, koska viululle harvoin löytyy valmiiksi hyvää sovitusta. Pianonuotit taas ovat keskimäärin 10 sivua pitkiä, joten nuottisulkeiset sivunkääntöinen eivät houkuta. Sitten alkaa tietysti kappaleen treenaus. Haluan ja usein on pakkokin opetella biisit ulkoa, joka tarkoittaa ihan erityistä pinnistelyä. Usein treeniin ei jää aikaa kuin viikko, joten siinä saa todella panna haisemaan että ehtii omaksua kaiken. 

Moni asia voi myös muuttua matkan varrella ja viime hetkillä. Erityisesti Irlannissa tuntui keikkojen yhteydessä olevan aina kaikenlaista ”pientä hienosäätöä”… Milloin ohjelmatoimiston tyypit tekstasivat klo 22 edellisenä iltana että hei voisitteko sittenkin soittaa kimaran jostain ihan toisista kappaleista mitkä olit valmistanut, tai keikkapaikalla ruvettiin vaatimaan eleganttia iltapukua kun alun perin oltiin sovittu rokahtavasta nahkahousu-lookista :D Yksikin erityisen vaatelias (lue: vaikea) Irkku-asiakas piti huolen että minun ja sellistin jonka kanssa olin esiintymässä keikka olisi mahdollisimman vaikea häiritsemällä meitä jatkuvasti, valittamalla ja esim. kieltämällä soundcheckin. No, onneksi tällaisia tapauksia on erittäin harvoin ja 99% asiakkaista ovat ihania ja todella yhteistyöhaluisia <3

Keikkapäivä alkaa aina laittautumisella. Meikit naamaan, tukka hyvin, tavaroiden pakkaus. Aika paljon tavaraa tarvii mukaan jopa lyhyemmällekin keikalle. Joskus keikkapäivä alkaa jo klo 6 aamulla, ja hyppään esim. junaan. Siellä sitten aamupöhnässä syödään aamiaista, suditaan meikit ja tukka kuntoon käsipeilistä tihrustaen, mahdollisesti tehdään vielä soittolistoja ja virittäydytään keikkaan. Usein  keikalle ajellaan omalla autolla, ja matkaan pitää aina laskea extra-aikaa pysähdyksien ja mahdollisten vastoinkäymisten vuoksi. 

Jos keikkapaikalla on äänentoisto, moni asia muuttuu paljon helpommaksi. Silloin ei tarvitse oikeastaan tarvi kuin astella sisään ja alkaa tehdä soundcheckiä. Omien äänentoistolaitteiden tuonti sen sijaan tarkoittaa hemmetinmoista roudausta. Tällä hetkellä minulla on tosi painavat ämyrit, joita en jaksa edes itse nostaa. Onneksi Artur pääsee usein mukaan auttamaan kokoamisessa ja roudauksessa. Hankinnassa on tällä hetkellä uusi PA joka olisi vähän ketterämpi kuljettaa ja käyttää. Roudauksen jälkeen tietysti tehdään sound check, ja sitten onkin yleensä jonkin verran aikaa odotteluun. Sound checkkiä ja roudausta ei tietenkään voi tehdä kun vieraat ovat tulleet ja tilaisuus jo alkanut. 

Odotteluun varatut tilat ovat joskus paremmat, joskus haastavammat :D Aikaa on vietetty vessassa, lääkärin vastaanottohuoneessa, kokoustiloissa, hotellihuoneissa, vetoisissa varastoissa, keittiöissä, siivouskopeissa, keskeneräisillä rakennustyömailla jne. Siellä sitten istutaan joskus parikin tuntia ennen keikkaa. Tässä välissä on aina hyvä syödä, vaihtaa esiintymisvaatteisiin ja hengähtää hieman. 

Itse esiintymiseen tarvitaan ihan mieletön lataus. Energiaa on oltava, ihan sama millainen olo sinulla on, oletko sairas, väsynyt, huono päivä, riitelit juuri jonkun kansa, verensokeri on matala – ei merkkaa mitään. Tämä on ehkä asia mitä on vaikeinta selittää ei-esiintyville, se energian ja latauksen määrä jota tarvitaan hyvään esitykseen. Sinun pitää aina näyttää siltä että you’re having the time of your life. Siitä asiakas maksaa ja sillä myös maineesi kiirii, hyvässä tai pahassa. Siksi keikan jälkeen usein tulee kauhea adrenaliinidroppi, eli tehot putoavat ihan tyhjiksi kun on ollut niin kauheassa latauksessa. Se on kuin urheilusuoritus. 
 

Joskus väsyneille muusikoille voi käydä näinkin keikan jälkeen! Takapenkillä harpisti Morwenna ja etupenkillä allekirjoittanut :D

Kun esiintyminen on ohi, ei muuta kuin kimpsut ja kampsut kasaan, joko niin että saa jälleen koota ne omat pömpelit ja miljoonat johdot ja kaapelit ja varmistaa että kaikki on varmasti mukana, tai sitten pääsee lähtemään vähän nopeammin ja pelkällä matkalaukulla ja viulukotelolla. 

Kotona tekisi mieli kaatua vaan sohvalle ja olla zombie kännykkää selaten, mutta tavarat pitää laittaa ainakin paikoilleen jos ei purkaa heti, meikit pitää pestä ja hiuslisäkkeet huoltaa. Usein tavaroiden purku jää seuraavaan päivään (tai viikkoon minun tapauksessa…), olen aina inhonnut pakkaamista ja purkamista :D Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan tarvitsevani aikaa esiintymisistä palautumiseen. Sama kuin urheilun kanssa. Myöhäisten keikkojen jälkeen tietysti tulee univajetta, ja usein se nukkumaanmeno myöhästyy joka tapauksessa koska käyt kierroksilla keikan jälkeen. Eli se täydellinen rauhoittuminen ottaa aikansa. 

Mutta näin, se luulo että esiintyminen kestää vaan sen tunnin tms. on aivan tuulesta temmattu. Pelkästään esiintymispäivä venyy useimmiten 10-12h pituiseksi. Aina välillä joutuu ihmisille selittämään mistä esiintyjän palkkiot koostuvat. Tuntipalkaksi harvoin jää sen enempää kuin ”tavallista” työtä tekevällekään. Se kaikkinainen vaivannäkö, ammattitaidon ja ulkoisen olemuksen ylläpito ja muut asiat joita joudut tekemään jatkuvasti ovat myös olennainen osa esiintyjän työtä. Sitäkään ei moni tule ajatelleeksi. Kaikki se täytyy tulla kutsumuksesta ja siitä ettet voisi kuvitella tekeväsi työksesi mitään muuta. Esiintyjä on monella tavalla kuin yrittäjä – sinulla on se oma juttu jota teet intohimoisesti 24/7. 

Mikä on se sinun juttusi, joko työ tai harrastus joka täyttää elämän ilolla ja positiivisella energialla?

Iloa ja energiaa kaikkien päivään!

Lotta, xxx

 

 

Iso soa muusikon arjesta on tätä! Eli autossa istumista.

 

Joskus takahuoneen saa jakaa maailman ihanimpien tyyppien kanssa! Tässä Irlanninsusikoira Orflaith <3

Ruokien preppausta ja eväitä. Aina ei jaksa vääntää kaikkea mukaan.

 

Lentokoneessa viulu matkustaa joskus paremmalla paikalla kuin itse.

 

Esiintymisasujen shoppailu voi joskus olla okeasti tosi puuduttavaa. Mitkä näistä?! Sanomattakin selvää että otin väärän vaihtoehdon ;D