Miksi musiikkia ja kulttuuria ei arvosteta Suomessa?

Tämän vuoden aikana on viimeistään tullut selväksi, ettei musiikkia ja kulttuuria arvosteta Suomessa. On tullut aika pohtia, mitkä ovat ne konkreettiset syyt arvostuksen puutteeseen. Ja kuinka oikeasti parannamme tilannetta? Puhumme Henna Leppäsen kanssa Korkeat korot -podcastin uusimmassa jaksossa tästä aiheesta perusteellisesti. Lue alta tiivistys ja kuuntele jakso!

Kuva (c) Juha Jokinen

Arvostuksen puute

Ihmisillä on edelleen hämärän peitossaitossa mitä muusikon ammatti pitää sisällään, kuinka paljon siihen kouluttaudutaan ja miten paljon sitä ylläpidetään, ja kuinka paljon muusikko käyttää aikaa keikkojen valmisteluun itse esiintymisen lisäksi. Esiintymisestä ei haluta maksaa, koska kuvitellaan ettei se ole “oikea ammatti”, vaikka esiintyjä olisi kuinka taitava. Miksi tämä ajatus istuu edelleen niin sitkeässä?

Korona toi näkyväksi sen, ettei taidetta koeta Suomessa elinehtona. Ajatus on täysin absurdi. Kuinka Suomesta oikein tuli suorituskeskeinen yhteiskunta, joka on vieraantunut kulttuurista, ja jopa omasta perinnemusiikistaan? Kun vertaan tätä toisen kotimaahani Irlantiin, kontrasti on räikeä. Irlannissa pubit ovat olleet suljettuna ja live-musiikin esittäminen kiellettyä korona-ajan, ja se on ollut ihmisille musertavaa. Maan tuhansissa pubeissa soi yleensä joka ilta musiikki, ja sen pois ottaminen on sama kuin me suomalaiset emme saisi saunoa. On sanomattakin selvää, että kulttuuri, musiikki, kuvataide, teatteri, tanssi, kirjallisuus ja kaikki muut taiteen alat ovat elintärkeitä ihmiselle. Niihin tulisi suhtautua samalla vakavuudella kuin mihin tahansa työhön. Millä olisi selvitty koronavuodestakaan ilman taidetta ja viihdettä? Millä ylipäänsä jaettaisiin ilot ja itkettäisiin surut, kanavoitaisiin tunteet ja koettaisiin asioita, jos ei taidetta olisi?

Kuva (c) Juha Jokinen

Raha ratkaisee?

Tuntuu, että Suomessa istuu sitkeässä ajatus, että jos työsi ei tuota paljon rahaa, se ei ole arvostettavaa työtä. Miksei työtä voisi arvottaa myös sen mukaan, kuinka paljon se tuottaa iloa ja mielihyvää tekijälleen, sekä niille jotka sen hedelmistä pääsevät nauttimaan? Muusikko koskettaa ja ilahduttaa soitollaan, siivooja pitää paikat siistinä, asiakaspalvelija auttaa sinua löytämään oikeat tuotteet, vaatemyyjä istuvat vaatteet. On tympeää, että nykyisessä maailmankuvassa ainoa arvo sillä, paljonko tienaat ammatillasi. Kaikkien pitäisi saada tehdä sellaista työtä, josta he nauttivat ja tekevät sitä mielellään, ja saada siitä riittävä korvaus.

Luovan alan työ ei perinteisesti ole ollut mikään rahasampo, ja se tuskin on kenenkään tavoite alalle ryhtyessään. Mutta jos työtilaisuuksiakin olisi enemmän, ja niistä maksettaisiin asianmukainen palkka, olisi myös taiteilijoilla varma toimeentulo.

Kulttuuri osaksi arkea

Esiintymistilaisuuksia on Suomessa nihkeästi, ja niiden järjestäminen kiven alla. Tarvitaan lisää matalan kynnyksen tapahtumia, joihin sekä muusikon että yleisön on helppo tulla. Näin saadaan kulttuuria enemmän osaksi ihmisten elämää, ja arvostuskin nousee.

Tämä näkymätön verho luovan alan ja kuluttajien välillä on saatava alas. Muusikkojen ja muiden taiteilijoiden työ on tehtävä näkyväksi, kulttuuria lisättävä ihmisten saataville helposti arjen lomassa, ja esiintymispalkkioista vääntäminen lopetettava. Sikäli se, että muusikoilla olisi enemmän töitä, toisi varmasti myös keikkapalkkoja alas jonkin verran. Eli kulttuurin lisääminen olisi kaikille vain win-win -tilanne!

Mitä mieltä sinä olet, arvostetaanko Suomessa musiikkia ja kulttuuria?

https://podcasts.apple.com/fi/podcast/korkeat-korot/id1566201323?i=1000521940821

Kuva (c) Juha Jokinen

Kulttuuri Musiikki Tapahtumat ja juhlat Työ