Kuinka löysin mielenrauhan? / Finding Inner Peace
*Scroll down for English!*👇🏼
Olen nyt ollut takaisin Suomessa 2 vuotta, ja vihdoinkin tuntuu siltä, että asiat alkavat loksahdella paikalleen. Viimeiset kuukaudet minulla on ensimmäistä kertaa ollut olo, että elämä on tasaantunut ja asettunut niin työn kuin muunkin elämän puolesta – ja ennen kaikkea itselläni on tasapainoinen ja rauhallinen olo.
Miksi sopeutuminen kesti niin kauan?
Sopeutuminen kotimaahan on siis kestänyt kaksi kokonaista vuotta. Rehellisesti sanoen en odottanut sen kestävän niin pitkään – luulin että parissa kuukaudessa sujahtaisimme Suomen rytmiin ja kaikki olisi kuin ennenkin! Nyt tiedän että tuo pari vuotta on aika tavallinen aika paluumuuttajalle sopeutua.
Ehkä hölmöin oletus jonka tiedostamatta tein, oli se, että omissa mielikuvissani kotimaa oli säilynyt tietynlaisena, eli sellaisena kuin se silloin kesällä 2011 oli kun muutin pois. Totuus oli tietysti, että elämä oli täällä mennyt eteenpäin, niin ihmisten kuin koko Suomenmaan. Sain myös huomata että itse olin muuttunut ihan valtavasti. Perspektiivit, tapa jolla katsot maailmaa, toimiminen ihan arkisissa asioissa ja ihmisten kanssa olivat hyvin erilaiset kuin silloin lähes 10 vuotta sitten. Siinä sai tutustua itseensäkin uudestaan monella tavalla, ja sovitella kulttuurieroja löytääkseen jonkun mukavan keskitien suomalaisen ja irlantilaisen kulttuurin ja tapojen välillä.
Ensimmäinen vuosi meni täysin sumussa, ja tein vielä maisterintutkintoanikin Cork School Of Musiciin. En oikeasti muista ensimmäisestä puolesta vuodesta Suomessa juuri mitään, koska kaikki oli niin outoa. Kesti myös pitkään psyykkisesti sisäistää että emme olisi lentämässä takaisin Irlantiin, vaan tämä muutos oli pysyvää. Viimeisen vuoden (2019-2020) aikana kävin läpi jonkinlaisen kriisinpoikasen jossa uskon käsitelleeni juuri nuo yllä mainitut asiat ja löytäneeni tasapainon.
Onko paluumuuttajalle töitä?
Uran puolesta olen alkanut löytää niitä oikeita ihmisiä ja projekteja joiden kanssa homma toimii. Suomi ei tunnetusti ole helpoin maa verkostoitumisen kannalta, mutta sinnikkäästi yrittämällä ja tekemällä tulostakin alkaa syntyä. Olin myös onnekas saadessani taakseni heti alussa Go Arctic Liven, joka on auttanut, tehnyt työtä urani eteen ja ennen kaikkea ymmärtänyt mistä brändissäni on kyse. Muusikon työnkuva on Suomessa hyvin erilainen kuin Irlannissa, ja oman uran muokkautuminen ottaa väkisinkin tietyn ajan. Tämä pätee tietysti monilla muillakin aloilla, eli kannustukset ja tsempit siis kaikille paluumuuttajille uran luomisessa alasta riippumatta!
Kaiken kaikkiaan elämä alkaa rullata kaikkien niiden isojen muutosten ja ottamiemme riskien jälkeen. En ole kertaakaan katunut Suomeen muuttoa, vaikka kaipaankin Irlantia paljon.
Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.
Rauhaa ja rakkautta kaikkien kesään✌🏼🌺🎻
————————————————————
This summer I’m celebrating 2 years since moving to Finland from Ireland. What a ride it’s been! It feels only now things have finally started to settle down work wise and otherwise and that I’m feeling some kind of proper inner peace for the first since coming back.
Why it took so long to adapt?
If I’m being honest I thought we’d slip in to the Finnish every day life in just a couple of months after moving and life’d be grand. Now I see how silly that was!😹It’s literally taken me 2 years to settle, and I now also know that’s a pretty common time frame for people returning back home to settle back in.
Another foolish subconscious assumption I had was that Finland would be exactly the way it was when I left in summer 2011. Obviously that wasn’t the case but life had moved on here, both people and Finland as a country. What surprised me as well was how much I had changed over the years. My perspectives and looks on life, the way I deal with everyday issues and people – all that was super different to what it was nearly 10 years ago. I had to get to know myself again as well and find some kind of a middle ground between the Finnish and Irish cultures.
The first year here is kinda foggy in my head, I actually don’t even remember much about it. I was still doing my Masters in CIT Cork School Of Music, and everything was just so bizarre in general. It took a good while to mentally internalize that this time we’re not flying back to Ireland but staying here. I believe over this last year I’ve dealt with a lot of these issues and had a small anxiety over them as well, but now feel at ease and that I’ve found my ground.
What about work?
Career wise musician’s work field in Finland is very different compared to Ireland so I’ve had to figure some things over and build my career differently here. Recently I’ve met more and more the ”right” people that I was clearly meant to cross paths with. You know, those of who you just know straight away that this is going work and become something amazing! I was also lucky to have Go Arctic Live agency behind me from the beginning. They have been just amazing; guiding me, believing in me and first of all really understanding what my brand is about.
So altogether life is coming together after all the big changes and chances we’ve taken. I haven’t regretted moving to Finland once, even though I miss Ireland dearly.
It feels good just enjoying life right now.
Peace & love✌🏼🌺🎻
Lotta xxx