Voiko esiintyvä taiteilija olla introvertti?
Kaikki muusikot ovat ulospäinsuuntautuneita, jatkuvasti pulputtavia ilopillereitä jotka haluavat koko ajan olla huomion keskipisteenä ja julkisuuden valokeilassa, right?
Itse asiassa muusikoista iso osa on herkkiä introverttejä, jopa erityisherkkiä. Kuinka ihmeessä tällainen henkilö sitten voi esiintyä ammatikseen? Ja vieläpä olla hyvä siinä?
Introvertit muusikot
Olen itse sekoitus introverttia ja ekstroverttia. Luokittelen itseni kuitenkin enemmän introvertiksi. Nuorempana luulin olevani ujo, ja tuohon tunteeseen liittyi myös epävarmuutta. Vuosien saatossa ymmärsin että olenkin vain luonteeltani introvertti. En viihdy suurien massojen keskellä, enkä isoissa porukoissa. Melu, kovat äkilliset äänet, tietyt hajut ja ihmisten erilaiset energiat lyövät päälleni joskus hyökyaallon lailla. Uusien ihmisten tapaaminen jännittää, ja vihaan puhelimessa puhumista. En nauti siitä että minulla olisi suuri joukko ystäviä, vaan muutama luottoystävä joille voin puhua kaikesta, mieluiten kahdestaan. Myös erityisherkkyyden tajuaminen on ollut iso asia. Olen aina elänyt vähän omissa maailmoissani ja varustettu todella laajalla mielikuvituksella. Oli lohdullista ymmärtää etten olekaan hullu, vain erityisen herkkä. 😀
Nuorempana jännitin hirveästi esiintymistä. Kuitenkin sisälläni myllersi hirveä palo esiintyä ja päästä lavalle. Tein paljon töitä nimenomaan henkisellä puolella että pääsin yli ”ujoudesta” ja estoista ja löysin sen vapautuneen todellisen minän joka olen esiintyjänä tänä päivänä. Edelleenkin joudun välillä karistelemaan niitä tunteita kun introvertti sisälläni kuiskailee haluavansa vain pysytellä kotona turvassa.
Kuinka sitten olen löytänyt ekstroverttiyden itsestäni? Kuten jo mainitsin, sisälläni on aina ollut todella iso esiintymisen palo, ja hirveä luomisen vimma. Jo teininä kuvittelin rokkaavani lavalla Bon Jovin ja Van Halenin kanssa ja sommittelin viululla kitarasooloja. Tämä on se ekstrovertti puoli joka sinnikkäästi on pyrkinyt esiin koko elämäni ajan. Kokemus ja ikä ovat myös tuoneet sille varmuutta. Nautin siitä kun saan jakaa musiikin ilon ja esiintymistilanteen energian yleisön kanssa.
Bänditesti
Olen usein hauskuuttanut ihmisiä pienellä ”psykologisella testillä” kysyen mikä bändin jäsen he olisivat? Laulaja, soolokitaristi, basisti, rumpali? Näihin hahmoihin sisältyy niin paljon stereotypioita ja tiettyjä ominaisuuksia että testi on oikeasti aika hyvä!
- Laulajan täytyy olla se luontainen nokkamies. Röyhkeä, rohkea, haluaa olla valokeilassa ja saada ihmisten tuijotukset ja fanituksen. Tosielämässä voi usein olla ylimielinen ja k***pää. Taattu ekstrovertti.
- Soolokitaristi on myös framilla, mutta hänen olemuksessaan korostuu virtuoottinen soittotaito ja taiteellisuus. On usein myös bändin musiikillinen johtaja. Usein introvertti joka haluaa taiteen antaa puhua puolestaan.
- Rumpali on koko porukan selkäranka. Yleensä hän on oikeassa elämässäkin jämäkkä ja luotettava henkilö.
- Basisti on, noh, basisti. (insert here: dry laugh. Tämä oli oma yritykseni basisti-vitsistä). xD Basisti haluaa olla taka-alalla ja on tyytyväinen näkymättömään rooliinsa.
Kuka minä olisin näistä? No tietysti soolokitaristi!
Introvertin muusikon työpaikka?
Hylkäsin orkesterisoittajan uran tietoisesti, koska tiesin että pultissa ”tuntemattomana” istuminen ei ole sitä mitä haluan. Tottakai orkesterisoitto on mahtavaa, on mieletön tunne olla osa sitä isoa koneistoa joka toimii saumattomasti yhdessä luoden upeita äänimaisemia. Mutta luomisen tuskaa potevalle solistille se ei ole oikea paikka kokopäivätyöksi.
Täytyy myös muistaa, että lavalla olo ei ole sama asia kuin arkielämä. Minusta tuntuu usein, että vain lavalla pystyn olemaan täysin oma itseni. Tuomaan esiin ne hullut, over the top-puolet. Voin heittäytyä, tehdä ihan mitä huvittaa, soittaa ihan mitä haluan, kuinka haluan. Se hetki ja tila on minun, ja saan päästää luovuuteni valloilleen. En koe että voisin tehdä samaa kun käyn City-Marketissa ostoksilla.
Kun astun pois lavalta, tunnen kirjaimellisesti kuinka jokin kytkin napsahtaa pois päältä, ja olen takaisin ”in the real world”. Siksi esimerkiksi se kuuluisa networking on minulle ihan hammastenkiristelyä, ja olen todella joutunut opettelemaan olemaan sosiaalisempi ja ”myymään itseäni”. Tähän on auttanut tosi paljon Irlannissa asuminen ja small talkin oppiminen. Olen myös huomannut ettei se loppujen lopuksi nyt niin kamalaa ole. Mutta silti introvertti minussa väsyy jos joudun sosialisoimaan pitkän aikaa.
Kuuluisia introvertti-muusikoita
Tässä esimerkkinä muutamia tunnettuja introvertti-muusikoita. Kaikki heistä ovat luovia, herkkiä ja todella lahjakkaita. Esim. David Bowien kohdalla on sanottu että hän rakensi erilaisia esiintyjähahmoja peittääkseen sisäänpäinkääntyneisyyttään.
- Jimi Hendrix
- David Bowie
- Kurt Cobain
- Freddie Mercury
- George Harrison
- Marilyn Manson
- Michael Jackson
Oletko sinä introvertti vai ekstrovertti? Entä minkä tuloksen sait bänditestistä? 😀
Kun asuin viimeksi Suomessa ja työskentelin muusikkona, muistan eläneeni kulttuurissa, jossa ”liika tälläytyminen” keikoille oli jopa hieman paheksuttavaa.
