Voiko nainen olla yhtäaikaa menestyvä ja ”hyvännäköinen”?

Kun asuin viimeksi Suomessa ja työskentelin muusikkona, muistan eläneeni kulttuurissa, jossa ”liika tälläytyminen” keikoille oli jopa hieman paheksuttavaa.

Esiinnyin silloin pääasiassa klassisen musiikin ja kansanmusiikin genreissä, ja kummassakin vallitsi todella ”luomu” meininki. Ajateltiin ehkäpä että musiikki on pääosassa ja muut asiat ovat toisarvoisia. Kuitenkin esimerkiksi isoissa musiikkikilpailuissa kilpailijat käyttävät iltapukuja ja smokkeja ja ovat laitettuja. Sinfoniaorkestereissa on myös pukukoodi. 

Halusin nyt lyödä eetteriin oman ajatukseni: esiintyminen on kokonaisuus, ei vain instrumentista lähtevä ääni. Keikan tilaaja maksaa esiintyjälle palkkion, ja mielestäni esiintyjän tulee kunnioittaa tilaajaa ja tilaisuutta kaikin tavoin. Siihen kuuluu soittotaidon, ajoissa olemisen ja muun yleisen ammattimaisuuden lisäksi esiintyjältä näyttäminen. Se, mitä se kullekin henkilökohtaisesti merkitsee, on totta kai eri asia. Se ei aina tarkoita välttämättä paljon meikkiä ja glitter-mekkoja. Jokaisella on oma, persoonallinen tyyli ja sen pitäisi näkyä myös esiintyjän habituksessa. Esimerkiksi Alicia Keys näyttää upealta ilman meikkiä, loistaen persoonallaan ja karismallaan sekä upeilla asuilla ja asusteilla. Asiaa voi miettiä myös seuraavasti: tilaajalla on kaksi esiintyjää jotka ovat taidoiltaan yhtä hyviä, mutta toinen näyttää nukkavierulta ja toinen maailmantähdeltä. Kumman hän valitsee? 

On siis tärkeää että kukin löytää oman tyylinsä. Erityisen tärkeää se on mielestäni esiintyvällä taiteilijalla. Ja oikeastaan kenellä tahansa, jonka työ tai brändi on hän itse. Sama koskee tottakai myös muiden alojen ihmisiä – bisnesnaisia, asianajajia, asiakaspalvelutyötä tekeviä – oikeastaan ihan minkä tahansa ammatin edustajaa!

Mistä siis johtuu ajatus, että jos esiintyjä ”tälläytyy”, hän on pinnallinen ja vähemmän vakavasti otettava?

Miksi Suomessa ollaan niin värittömiä?

Täytyy myös muistaa, että Suomessa on muuhun maailmaan verrattuna todella erilainen kulttuuri laittautumisen ja pukeutumisen suhteen. Täällä suositaan luonnollista lookkia, tummia ja värittömiä vaatteita ja yritetään olla herättämättä huomiota. Minusta tuntuu usein, että Suomessa itsestään huolehtiva nainen yhdistetään jonkinlaiseen bimboiluun. 

Ulkomailla asuessani löysin lopullisesti oman tyylini sekä esiintyjänä että arjessa. Kaupoissa oli tarjolla paljon enemmän valikoimaa, kirkkaita värejä ja erilaisia meikkibrändejä. Niiden pohjalta oli helppo rakentaa vaatekaappi ja tyyli. Arjessa itsestään huolehtiminen on myös muiden huomioonottamista. Tämä näkyy hyvin monien muiden maiden kulttuureissa. Olen aiemminkin verrannut irlantilaisten häävieraiden pukeutumista Oscar-gaalaan, enkä liioittele yhtään. Aina ei kuitenkaan tarvitse loistaa kuin discopallo. Puhtaat ja kammatut hiukset, kevyt meikki, siisti kampaus, deodorantti ja puhtaat vaatteet tekevät jo paljon niin naisille että miehille. 

Miten tykkäät itse laittautua esimerkiksi juhliin? Saavatko naiset mielestäsi Suomessa laittautua ilman negatiivista ilmapiiriä?