Ensimmäinen postaus jossa ei kerrota juuri mitään mutta tekstiä riittää silti
”anyone who really wants to understand blogs will need to start their own blog”*
Tämän lauseen luettuani sain vihdoin sen viimeisen sysäyksen aloittaa oma julkinen blogi. Bloggaaminen on pyörinyt mielessä jo useamman vuoden – ensin innostuttuani äitiysblogeista tietysti pohdiskelin, olisiko minusta siihen. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että ei ole. Olen vähän sulkeutunut ihminen, ja erityisen varautunut ja sulkeutunut olen silloin, kun puhe on omasta äitiydestä ja lapsista (no ok joskus on vähän lipsahtanut jotakin internettiin, mm. tämä teksti imetyksestä, mutta enimmäkseen olen varautunut ja sulkeutunut). Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että monet muut uskaltavat ja osaavat kirjoittaa äitiydestä, vanhemmuudesta ja omasta perheestään. Blogeja lukemalla olen oppinut paljon ja saanut peilata omia ajatuksiani ja ratkaisujani toisten vastaaviin. Ja tietysti olen myös hermostunut toisten vääriin mielipiteisiin ja tiennyt itse paremmin, mutta se kuulunee asiaan. Eniten olen kuitenkin nostanut hattua bloggaajille, heidän rohkeudelleen ja myös sille yleiselle tsemppaamisen ja kärsivällisen yhteisöllisyyden kulttuurille joka parhaimmissa blogeissa vallitsee.
Tutkijana olen pitkään miettinyt sitä, mitä työelämässä ja töissä oikein tapahtuu. Mitä meiltä vaaditaan, mikä on muuttunut, mikä pysynyt ennallaan? Feministinä ja feministisen tutkimuksen tekijänä olen kovasti pohtinut myös sitä, miten sukupuolen merkitys työssä ja työelämässä muotoutuu ja muuttuu. Näistä lähtökohdista lähes vääjäämätön havainto on, että blogeissa ja erityisesti äitiys- ja perheblogien maailmassa tapahtuu jotakin todella mielenkiintoista. Blogit ovat muuttuneet ammattimaisemmiksi, ja blogosfäärin kaupallistumisen myötä yhä useammat bloggaajat voivat ajatella blogiaan työnä, josta tienaa – jos ei nyt ihan elantoa, niin vaikkapa sen tarpeellisen summan joka mahdollistaa lasten hoitamisen kotona, tai sen pienen summan joka on tarpeellinen osana isompaa freelancer-duunikuviota. Tai sitten blogi onkin portti toisenlaiseen työhön ja työelämään, esimerkiksi yrittäjyyteen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että viime vuosien kuluessa Suomeenkin on ilmestynyt uusi työnteon ala, jossa tekijät ovat useimmiten naisia, ja jossa työn, kodin ja perheen rajat menevät radikaalilla tavalla uusiksi. Tutkimukseni ensimmäinen tehtävä onkin osoittaa, että tällä on muuten merkitystä, vaikkei sitä moni ole vielä huomannutkaan.
Tutkimuksessani siis perkaan ja pohdiskelen bloggaamista työnä, ja jos todella haluaa ymmärtää blogeja täytyy perustaa oma. Here goes!
*Jill Walker Rettberg bloggaamista käsittelevässä tutkimuksessaan Blogging. Second Edition. Polity 2014, s. 4.