Joensuu calling

Tällä viikolla matkustan Sosiologipäiville Joensuuhun. Olen aika innoissani, koska ensinnäkin Joensuu on mahtava paikka ja toiseksi työryhmä johon osallistun vaikuttaa tosi kivalta. Sen aiheena ovat uuden työn ideaalit, eli hyvinkin täsmäaihe omaa tutkimustani ajatellen. Kas tässä tulevan esitykseni tiivistelmä (tavoistani poiketen olen jo miltei saanut esityksen powerpointit valmiiksi!):  

Autonomiasta uupumukseen: työn tekemisen tavat ja ihanteet perhebloggaamisen arjessa

Meneillään oleva tutkimukseni käsittelee ammattimaista perhebloggaamista uutena sukupuolittuneen työn muotona. Haastattelen suomalaisia perhe- ja äitiysbloggaajia ja teen myös nettietnografiaa. Tässä esityksessä katson tämänhetkistä tutkimusaineistoani työn tekemisen tapojen ja ihanteiden näkökulmasta. Samalla mietin suuntaviivoja tutkimuksen etenemiselle.

Tutkimukseni aineistossa painottuvat työn myönteiset merkitykset, autonomian tavoittelu ja arvostus sekä osittain myös kovan työn tekemisen ihanne. Haastatteluissa korostuu halu tehdä työtä itsenäisesti, kunnianhimoisesti ja päämäärätietoisesti, sekä toive olla samanaikaisesti hyvä ja läsnäoleva äiti. Bloggaamisen käytäntöjen kautta lähtökohtaisesti ristiriitaiset työn ihanteet ja äitiyden ihanteet asettuvat samaan arkeen ja usein myös samaan aikaan ja paikkaan. Monille bloggaaminen on tärkein ja palkitsevin työn tekemisen muoto, ja samalla keino sovittaa työtä ja äitiyttä yhteen uudella tavalla.

Toisaalta aineistossa nousee esiin myös varjopuolia: riittämättömyyden tunteita, merkityksettömyyttä ja uupumista. Ammattimaistumisen edetessä myös työn tekemisen tahti tiivistyy ja vaatimukset kasvavat.  Samalla kaupallisen bloggaamisen yhdistäminen perhearkeen aiheuttaa jatkuvaa pohdintaa ja arkista kitkaa, eikä työn valuminen muuhun elämään ole ongelmatonta.

Luen aineistoani ”myötäkarvaan” ottaen vakavasti sekä myönteiset että kielteiset kokemukset, ja pohdin millä tavoin työn tekemisen ihanteet, bloggaamisen konkreettiset käytännöt ja elämisen reunaehdot ovat mukana rakentamassa niin autonomiaa kuin uupumustakin.

Ajattelen bloggaamisen käytäntöjä ja ihanteita esimerkkinä ”uuden työn” tarjoamista lupauksista ja toisenlaisesta elämisen tavasta, ja tutkimustani yhtenä näkökulmana siihen, millaista tämä toisenlainen elämä voi olla, mitkä ovat sen ehdot, ja keille se on avoinna.

***

Oikeastaan kohta vuoden verran minua on mietityttänyt haastatteluissa satunnaisesti esiin nousevat uupumisen ja riittämättömyyden kokemukset – samankaltaisia aiheita ovat myös muut kuin perhebloggaajat tuoneet ihan postauksissakin esille. Suuressa maailmassa puhutaan kuulemma blogger’s burnoutista. Jospa tämän esityksen työstämisen kautta pääsisi taas askeleen eteenpäin myös näiden uupumusasioiden miettimisessä.