Toiveikasta työtä, mutta sitä ennen loma!
Viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja sade hakkaa ikkunaan. Sain luettua loppuun Kylie Jarrettin The Digital Housewife -kirjan, josta jo pari viikkoa sitten intoilin. Ehkä päällimmäisenä kirjan pointeista jäi mieleen se, miten kapitalismi ja sosiaalinen ja intiimi elämä kulkevat rinnakkain, niin netissä kuin muuallakin. Facebookin kautta voi rakentaa oikeita ystävyyssuhteita ja tehdä radikaalia politiikkaa, ja toisaalta kaikki mitä Facebookissa teemme on läpikapitalisoitua. Sama pätee aika pitkälti myös niihin blogeihin, joilla on kaupallisia kytköksiä – myös omaani, koska Lily on kaupallinen sivusto. Koitan täällä kirjoittaa kriittisen tutkimuksen näkökulmasta kaupallisuudesta, mutta bloggaukset katkeavat mainoksiin.
Tämän yhtäaikaisuuden erittelyyn ja analyysiin Jarrett ehdottaa marxilaisen feminismin kotityötä koskevia teoreettisia malleja. Minun on ehkä pakko lukea vielä pari kohtaa kirjasta uudelleen, sillä en ole ihan varma sainko kiinni täsmälleen siitä, miten kaupallisen ja ei-kaupallisen oikeastaan voi erottaa (tai voiko niitä?).
Loman jälkeen lukemista odottaa toinen superkiinnostava kirja, nimittäin Brooke Erin Duffyn (Not) getting paid to do what you love. Duffyn kirja käsittelee sosiaalista mediaa ja työtä, jota englanniksi kutsutaan nimikkeellä aspirational labour – en oikein tiedä mikä olisi hyvä suomennos. Mutta kyse on joka tapauksessa työstä, jota tehdään ilmaiseksi eräänlaisessa toiveikkuuden ilmapiirissä – sijoituksena tulevaisuuteen, jota ei välttämättä koskaan tule. Tällaista toiveikasta ilmaistyötä tehdään erityisesti kulttuurialalla, ja toki muuallakin. Myös tutkijat tekevät sitä, toiveikkaina siitä, että milloin mikäkin korvauksetta tehty homma johtaisi uuteen ja toisi tärkeitä kontakteja.
Ennen Duffyn kirjaan tarttumista jään kumminkin lomalle heinäkuuksi. Hyvää kesää siis, ja kuulumisiin elokuussa!