Miten käy tasa-arvon, kun yliopistodemokratia murenee?

Osallistuin tänään naistenpäivän seminaariin, jonka aiheena oli tasa-arvo ja Tampere 3. Kyse oli siis ensi vuonna toimintansa aloittavasta uudesta yliopistosta, jonka palkkalistoilla minäkin pian olen. Seminaarin järjesti kaksi sukupuolentutkimuksen hanketta, ja siellä oli niin paljon mielenkiintoista asiaa ja pohdittavaa että on vaikea päättää mistä kirjoittaisi. Halusin kuitenkin nostaa esiin yhden asian, joka minusta tuntuu tällä hetkellä ehdottomasti tärkeältä, ehkä tärkeimmältä tasa-arvoon liittyvältä kysymykseltä. Nimittäin demokratian ja tasa-arvon kytköksen.

Professori Johanna Kantola totesi seminaarin alussa, että aina kun läpinäkyvyys ja avoimuus kärsivät, myös sukupuolten tasa-arvo kärsii. Näin on sekä yhteiskunnassa laajemmin että yliopistoissa.

Läpinäkyvyyden ja avoimuuden puute on nimenomaan se, joka on leimannut koko yliopistojen yhdistymisen prosessia. Pian nähdään konkreettisesti, mitä tämä tulee tarkoittamaan.

Kuten aiemmin olen kertonut, Tampereen uuden yliopiston syntyyn on liittynyt ja liittyy vakavia ongelmia. Nämä ongelmat ovat nyt kärjistyneet johtosäännöstä käytävään kamppailuun. Uusi johtosääntö on hyväksytty, mutta siitä on tehty kantelu oikeusasiavaltuutetulle, eli asia on vielä kesken.

Yksi nyt hyväksytyn johtosäännön ongelmista on, että kolmikanta eli Tampereen yliopistoissa perinteinen vallan tasajako professorien, opiskelijoiden ja muun henkilökunnan välillä on murrettu. Kohta valittavaan konsistoriin eli yliopiston keskeiseen päättävään elimeen ei tule tasamääriä näistä ryhmistä, vaan professoreita tulee eniten ja opiskelijoita vähiten. Kyse on siis demokraattisen päätöksenteon ongelmasta, mutta miten se on tasa-arvo-ongelma?

Siten, että uuden yliopiston professoreista suurin osa on miehiä. Tampereen teknillisen yliopiston professoreista heitä on 95 prosenttia. Professoreiden osuuden kasvaessa käy todennäköisesti niin, että miesten osuus konsistorissa kasvaa ja naisten vähenee. Tämä samaan aikaan, kun konsistorin merkitys on erittäin suuri esimerkiksi rekrytointiprosessien ja muiden tasa-arvoon vaikuttavien käytäntöjen luojana. Näin siis pieneltä vaikuttavalla muutoksella konsistorin paikkojen jaossa voi olla kauas kertautuvia sukupuoleen liittyviä vaikutuksia. Tämän asian nosti seminaarissa esiin Tampereen yliopiston nykyinen rehtori Liisa Laakso, joka korosti että Tampereen yliopistossa juuri tasakolmikannalla on ollut ratkaiseva merkitys kun on pyritty tasa-arvoon.

Tällä hetkellä työskentelen ylipistossa, joka numeroin mitattuna on tasa-arvoisin Suomen kaikista monialaisista yliopistoista. Vuoden vaihduttua tilanne on täysin toinen.