Tässä syksyssä parasta

Tässä työsyksyssä parasta on ollut kirjojen lukeminen. Ihan kokonaisten kirjojen lukeminen alusta loppuun ajatuksella. (Voisi kuvitella että tutkijoilla olisi tähän paljonkin mahdollisuuksia, mutta eipä usein ole.) Samalla on kehkeytynyt pienen pieni ajatus siitä, että ehkä tästäkin tutkimuksesta voisi kirjoittaa artikkelien lisäksi kirjan. (Ja toki kauhu siitä että en osaa, pysty enkä jaksa.) En tiedä toteutuuko oman kirjan tekeminen, mutta joka tapauksessa olen tänä syksynä herännyt uudestaan siihen, miten suppeita ja pintapuolisia artikkelit ovat, ja miten paljon enemmän kirjassa saa sanottua.

Erityisesti Melissa Greggin Work’s Intimacy avasi ihan uusia latuja sekä tutkimukselle että oman elämän pohtimiseen. Koko kirjan pointti on oikeastaan pohtia empiirisen tutkimuksen kautta sitä, miksi työstä on tullut meille keskiluokkaisille ja epävarmoissa töissä keikkuville niin tärkeä elämän keskipiste ja identiteetin rakennuspalikka. Miksi ihmiset ovat valmiita antamaan koko elämänsä työlle, josta saatavat palkinnot (tunnustukset, palkka, reilut työsuhteet) ovat niin epävarmoja ja epätyydyttäviä?  

Mitään lopullista vastausta en Greggin kirjasta löytänyt, mutta tärkeämpi oivallus olikin se että tätä voi tosiaan kysyä. Luin myös Greggin lyhyen artikkelin, jossa hän puhuu siitä kuinka työelämän tutkijoiden tulisi tarkastella kriittisesti myös omaa työtään ja ”työlle uhrautumista” jota nykyisessä yliopistokulttuurissa odotetaan. Oi kyllä.

Lähes koko syksyn olen paininut oman oletetun laiskuuteni kanssa ja pohtinut, että miten en vaan saa otetta töistäni. Miten paljon enemmän saisin tehtyä, jos vain saisin itseni kuriin. Samaan aikaan jokin pieni järjen ääni sisälläni on muistuttanut, että tämä vaan nyt on mun tapa tehdä tätä työtä. Pitää olla väljyyttä ajatuksille. Olen koittanut muistaa, miten lukkoon menin silloin kun yritin tehdä ”täydellä höyryllä”. Mutta kuitenkin tuntuu, että kaikki muut tekevät enemmän ja ahkerammin. Työn merkitystä käsittelevien tutkimusten lukeminen on ollut siis myös keino käsitellä näitä omia murheita, koittaa nähdä ne vähän erilaisessa valossa.

Tutkimus on tällä hetkellä jonkinlaisessa jumissa. Koitan odotella rauhallisesti sitä hetkeä, kun jokin uusi näkökulma lähtee avautumaan (koitan myös luottaa siihen että näin ihan pian tapahtuu). Ja sitä odotellessa luen lisää kirjoja.

Seuraavat pari viikkoa aion tosin lomailla. Opettelen neulomista ja katson Game of Thronesia. (Siinäpä sarja jossa kukaan ei käy palkkatöissä tai perusta yritystä!)