Tutkija tippuu kärryiltä

No niin, edellisessä postauksessa kovasti pohdiskelin yhdysvaltalaista blogimeininkiä ja mietin, tuleeko Suomessakin Dooce-tyylisiä irtiottoja ja bloggaamisen käytäntöjen kritiikkiä kun kaupallistuminen etenee. Tänään sitten tajusin, luettuani Emmi Nuorgamin postauksen, että ahaa, tämä keskusteluhan on juuri nyt meneillään ja on ollut jo hetken aikaa. Ja sitä käydään monissa blogeissa. Tarkkaavainen ja inessä skenessä oleva tutkija tässä moi!

Nyt kun vihdoin tajusin vähän lueskella että mitä ihmiset oikein ovat kirjoittaneet niin kyse taitaa olla osittain samanlaisesta kritiikistä ja turhautumisesta kuin Heather Armstrongilla, ja toisaalta sitten erona jenkkimeininkiin tuntuisi olevan se, että on edelleen olemassa jonkinlainen yhteisö, jossa näistä asioita keskustellaan. Ja yhteisön kautta myös etsitään ratkaisuja – monissa keskusteluissa tuli esiin kollektiivinen toiminta eli ajatus siitä että näihin asioihin voi vaikuttaa, ehkä ei yksin mutta yhdessä.

***
Tähän liittyen vielä pieni pyyntö: tiedän että minulla on ehkä noin viisi lukijaa (joista kolme läheistä sukua), mutta olisi mahtavaa, jos te voisitte välillä vinkata minulle mikäli teille tulee vastaan jotakin kiintoisaa joka voisi vaikka etäisestikin liittyä tutkimukseeni. Eli bloggaamiseen, työhön, ammattimaistumiseen, kaupallistumiseen, vanhemmuuteen… Kiitos jo etukäteen!