Uusi uljas yliopisto

Ensi vuoden alusta olen töissä uudessa Tampereen yliopistossa, jossa yhdistyvät Tampereen teknillinen korkeakoulu ja nykyinen Tampereen yliopisto. Lisäksi mukana on myös Tampereen ammattikorkeakoulu. Olen jo aiemmin kirjoittanut, miten uuden yliopiston perustamisprosessi on vaarantanut yliopiston itsehallintoa. Tätä vastustettiin helmikuussa ulosmarssilla.

Ikävää on, että ulosmarssi ja henkilöstöjärjestöjen sekä konsistorissa yliopistolaisia edustavien ihmisten puurtaminen itsehallinnon puolesta ei tunnu johtavan mihinkään. Päinvastoin, otteet kovenevat kovenemistaan. Tästä esimerkkinä on konsistorin puheenjohtajan nimittäminen vaalien ulkopuolelta – mitä merkitystä on demokraattisesti valitulla konsistorilla, jos äänestykset ratkaisee siirtymäkauden hallituksen nimittämän puheenjohtajan ääni?

Kenen tahansa luulisi ymmärtävän, että isossa organisaatiomuutoksessa olennaista on työntekijöiden tunne siitä, että heitä kuullaan ja heidän ylitseen ei kävellä. Tampere3 on tähän mennessä onnistunut aivan päinvastaisessa: minulle yliopistolaisena (ja monille muullekin tietysti) on muodostunut kuva siitä, että vaikutusmahdollisuuksia ei ole. Hiljattain valtaan päässeet toimijat eivät epäröi kävellä yliopistolaisten yli, milloin missäkin asiassa – jopa silloin, kun perustuslakivaliokunta on aiheesta eri mieltä, kuten tästä Hesarissa julkaistusta mielipidekirjoituksesta käy ilmi.

Uusi uljas yliopisto tähtää ilmeisesti ”huipukkuuteen” – mitä kummaa se sitten tarkoittaakaan. Itse haluaisin vain tehdä työni rauhassa ja hyvin, ja toivoisin yliopistolta työnantajana tämän mahdollistamista. Siksi tarvitaan yliopistodemokratiaa, tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden äänen kuulumista päätöksenteossa. Yliopisto ei ole yritys, eikä yliopistoa voi johtaa kuten yritystä.