Yliopistot lakossa – miksi?

Jälleen vähän yliopistopolitiikkaa. Tänä talvena Tampereen yliopistolla on tapahtunut enemmän kuin viimeiseen kuuteen vuoteen yhteensä. Nyt kyse ei tosin ole Tampereen paikallisesta tilanteesta, vaan valtakunnallisesta lakkoaallosta. Yliopistojen työehtosopimusneuvottelut ovat olleet jumissa jo hyvän aikaa. Ensimmäiseen lakkoon Helsingin yliopistossa päädyttiin tällä viikolla, kun työnantaja hylkäsi palkansaajien esittämän kompromissiehdotuksen. Mikäli tilanne ei muutu, niin Tampereella ja useissa muissa yliopistoissa lakkoillaan 7. 3. eli ensi viikolla. Yliopistolakot ovat äärimmäisen harvinaisia, ja Helsingissä professorit lakkoilivat ensimmäistä kertaa koskaan. Tilanne on siis erittäin poikkeuksellinen.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan työnantaja haluaa muun muassa uudistaa nykyisen palkkajärjestelmän, ja siirtyä käytännössä kohti suurempaa saneluvaltaa palkoissa. Suunta olisi siis sama kuin monissa muissakin yhteyksissä, eli keskitetyistä ja yhdessä neuvotelluista työehdoista ja palkoista kohti ”joustavampaa” järjestelmää. Itse pidän tätä ongelmallisena monestakin syystä, mutta erityisesti siksi että niin iso osa yliopistoissa työskentelevistä on määräaikaisia (itsekin olen). Määräaikaisilla sopimuksilla työskentelevien asema on kaikin puolin heikko, ja mahdollisuudet neuvotella palkoista paikallisesti ovat siksi käytännössä olemattomat. Käytännössä vaihtoehtona on useimmiten ottaa se mitä tarjotaan, tai jäädä työttömäksi. Tästä näkökulmasta työnantajan suosima joustavuus poistaa työntekijöiltä liiton neuvottelemien palkkojen tarjoaman suojan.

Muitakin asioita neuvotteluissa toki on pöydällä, ja pohjimmiltaan tulkitsen että lakoissa on kyse kahdesta isosta asiasta. Ensimmäinen on neuvottelukulttuurin puolustaminen: työehtosopimusneuvottelut eivät voi mennä niin, että toinen osapuoli sanelee ehdot eikä tule vastaan kompromisseissa. Toinen asia taas on mahdollisuus tehdä tieteellistä tutkimusta ja opetusta hyvin, asiallisilla ehdoilla ja asiallisissa olosuhteissa, ei ylikuormitettuna eikä alipalkattuna. Tästä Helsingin Sanomien uutisesta käy hyvin ilmi, miten tiukoilla yliopistoissa ollaan oltu jo pitkään. Mitta alkaa vihdoin olla täynnä.