Aloitus

harmaa talvipäivä pellonreunalla

Koko syksyn ajan päivät valuivat harmaan eri sävyjä päättäen matkansa joka kerta takaisin mustaan.

Silloin pimeys toi kuitenkin lohtua. Puoli kymmenen hämärä paljasti valjun todellisuuden, jota oli neljän jälkeen taas huomattavasti helpompi paeta.

Pimennysverhoille ei ole vieläkään oikeaa käyttöä. Berliinissä ihmettelin, miten ihmiset saattavat elää elämäänsä ilman verhoja. Haluaisin olla sellainen ihminen.

Muuten en tiedä, mitä haluta. Viime vuosi oli täysin kelvollinen, eikä kuudentoista vaihtuminen seitsemääntoista näkynyt ulospäin muualla kuin kalenterin kannessa. Kai se on hyvä asia.

Silti – tässä maailmassa pitäisi suunnata jotakin kohti.

Oma suuntani on ollut lähinnä kohti kahvikeitintä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *