Hei rikas, älä ole mulkku!
Juliaihminen kirjoitti loistavan tekstin yhteiskuntaluokista. Yhteiskuntaluokka on muutakin kuin rahaa, mutta varallisuus määrittää edelleen ihmisen yhteiskunnallista positiota ja mahdollisuuksia huomattavasti. Rahalla on vaikutusta myös muuhun, kuin kulutustottumuksiin.
Julia kirjoitti Paul Piffin Monopoli-kokeesta, jossa toiselle pelaajalle annettiin heti alussa tuplasti enemmän rahaa kuin toiselle. Joka kierroksella enemmän saanut pelaaja sai myös tuplana sen, mitä vähemmän alussa saanut. Yllätys: enemmän saanut voitti pelin. Lisäksi hän mielestään ansaitsi voiton ja ikään kuin bonarina käyttäytyi ylimielisesti kanssapelaajaa kohtaan. Kuulostaa kivalta peli-illalta!
Eikä siinä vielä kaikki. Vuonna 2011 Kalifornian Berkeleyn yliopiston tutkijat osoittivat, että köyhemmät ihmiset osoittavat rikkaita todennäköisemmin myötätuntoa. Tutkimustulokset viittaavat ihmisen sosio-ekonomisen statuksen korreloivan hänen empatiakykynsä kanssa.Yliopiston sosiaalipsykologi Jennifer Stellan sanoo: “Tämä ei tarkoita, että ylemmät luokat olisivat kylmäsydämisiä. He vain eivät ehkä ole yhtä herkkiä huomaamaan kärsimystä, koska eivät ole itse joutuneet kohtaamaan yhtä monia kärsimykseen johtaneita esteitä elämissään.” Toisin sanottuna myös rikkaat ihmiset kykenevät myötätuntoon (daa-a!), eikä raha ole ainoa tai sellaisena välttämättä edes luotettava mittari, kun mitataan ihmisen empatiakykyä. Silti joidenkin parempiosaisten voisi olla hyvä silloin tällöin kurkata miljoonatalojaan ympäröivien muurien ulkopuolelle.
Esimerkki elävästä elämästä: kuluvalla viikolla muutama kauniaislainen äverikkö suivaantui kaupungin aikeesta sijoittaa vastaanottokeskus heidän asuinalueelleen. Tuttu stoori: suomalainen nimby vetää kävyn hanuriinsa, kun hänen naapurissaan ollaan aikeissa harrastaa hyväntekeväisyyttä. Onhan näitä nähty. Kauniaisen tilanteesta tekee erityisen jäätävn kuitenkin se, että perustettava vastaanottokeskus on tarkoitettu yhdeksälle afganistanilaislapselle, jotka ovat tulleet Suomeen ilman vanhempiaan. Toisin sanottuna äveriäät kaunialaiset ovat sitä mieltä, että heidän takapihallaan eivät sotaorvot traumoistaan tokene. Empatian puutteesta puheenollen.
Naapuruston aktiiviäverikkö on rustannut koko pihapiirin puolesta kirjelmän, jossa sanotaan muun muassa perheryhmäkodiksi ajatellun talon olevan “liian hieno” kaavailtuun tarkoitukseen. Ilmeisesti lasten arvolle parempi paikka olisi ollut vaikkapa Kauniaisten Kelan tuulikaappi tai lähiökerrostalon pyöräkellari. Kirjeessä myös väitetään lapsille suunnatun vastaanottokeskukset heikentävän alueen turvallisuutta. En kuollaksenikaan keksi, miten yhdeksän alaikäistä voisi vaarantaa kenenkään turvallisuutta yhtään missään, mutta pisteitä kirjelmöijälle vilkkaasta mielikuvituksesta.
Lisäksi kirjoittaja esittää alueen olevan “liian syjäinen” lasten kotoutumista ajatellen. Jos joku tässä vaiheessa erehtyy luulemaan pakolaislasten edun olevan kaunialaispohatan sydäntä lähellä, niin luulot karisevat kannanoton edetessä: “Tämä [lasten vastaanottokeskuksen perustaminen] tuskin on sopiva tapa kohdella kaunialaisia, jotka ovat maksaneet veronsa Kauniaisten kaupungille.” Kirjeen kirjoittaja uhkaa myös muuttaa vaimonsa kanssa Helsingissä sijaitsevaan kakkosasuntoon, mikäli maahanmuuttajat tulevat häiritsemään hänen yläluokkaista eloansa. Uhkaus kieltämättä pelotti helsinkiläisystäviäni ihan helvetisti.
En voi olla miettimättä: Miten helpolla ihmisen on pitänyt päästä, että empatian tunne ei synny edes silloin, kun puhutaan sodan keskeltä vieraaseen maahan ilman vanhempiaan tulleista alaikäisistä? Luulevatko nämä hyväosaiset oman etunsa tavoittelijat, että afganistanilaislapset ihan väkisin halusivat matkustaa juuri heidän takapihalleen keskelle Suomen marraskuuta?
Lopuksi kuitenkin hyviä uutisia: Rikkaan ei ole pakko olla mulkku. Juliaihminen kirjoittaa: “Etuoikeutetun ihmisen pitää tiedostaa se, että hän on etuoikeutettu.” Miten olis, kokeiltaisko kimpassa?
Seuraatko jo Bluestockingia somessa? FACEBOOK & INSTAGRAM
Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.