Lisääntyminen on yksityisasia
“No mut entäs jos te teette lapsia”, kysyy eräs puolituttu kuullessan, että asumme poikaystäväni kanssa neljättä vuotta eri kaupungeissa ja saatuaan selville, että emme ole aikeissa muuttaa samaan kaupunkiin. Hätkähdän. Olemme seurustelleet viisi vuotta, mutta emme ole ajatelleet asiaa itse. Lasten hankkiminen ei ole ajankohtaista parisuhteessani eikä minulle henkilökohtaisesti. Siksi tuntuu hämmentävältä, että ulkopuoliset ovat kiinnostuneita asiasta. Ikään kuin lasten hankinta lähitulevaisuudessa olisi selviö.
Täytän tänä vuonna kolmekymmentä. Kuluneen parin vuoden aikana olen alkanut vaivihkaa identifioitua lapsettomaksi. Se on outoa. En ole “valinnut” hankkia lapsia, mutten myöskään “valinnut” jättää hankkimatta. Se ei vain kerta kaikkiaan ole minulle ajankohtaista. Asiaan ei liity kipuilua, eikä harrasta pohdintaa suuntaan eikä toiseen. Rakel Liekki totesi taannoin, että mikäli hän tulisi raskaaksi, voisi hän yhtä hyvin tehdä abortin kuin jättää tekemättä. Lause olisi voinut olla omani.
Viimeistään kuluneen vuoden aikana ympäristö on alkanut viestittää, että naisella tulee olla suhde äitiyteen, vaikka hän ei (vielä!) olisikaan äiti. Vanhemmuuden sukupuolittuneisuus valkeni minulle omakohtaisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun otin asian esiin poikaystäväni kanssa. Kävi nimittäin ilmi, että häneen ei ole koskaan kohdistunut lisääntymispaineita. Ja hän täyttää sentään neljäkymmentä. Kolmikymppisille naisystävilleni äitiyskeskustelu on sen sijaan ollut hyvinkin ajankohtaista. Kuten myös minulle.
Kuhina ympärilläni voimistui, kun kolmekymppiä alkoi lähestyä. Munasolut kuolevat! Suomen syntyvyys laskee! Abortti pitää kieltää! Naisten tulee sitoutua, vaikka eivät haluaisikaan! Hakiessani uutta ehkäisyreseptiä, totesi gynekologi, että “sitten kun haluat raskaaksi”. Keski-ikäinen tuttava kysyi kahvitilaisuudessa, että milloinkas niitä lapsia sitten. Viesti on tullut selväksi: lisääntyminen on vääjäämätöntä!
Tuntuu kummalta määritellä itseni puutteen, lapsettomuuden, kautta. Eihän elämästäni puutu mitään (paitsi ehkä vähän shampanjaa kolmikymppisyyden kunniaksi). Ei liene sattumaa, että englannin kieleen on hiipinyt lyhenne nomo, no mother.
Siitä huolimatta: mieluummin kuin selittelen suunnitelmiani vieraille, identifioidun minäkin kuitenkin nykyään lapsettomaksi. En siksi, että en koskaan haluaisi lapsia, vaan siksi, että minulla ei ole lapsia eikä lastenhankinta-aikeita juuri nyt. Enkä tiedä, onko koskaan.
Mutta sehän ei toisaalta kuulu kenellekään muulle kuin minulle itselleni.
Bluestocking FACEBOOKISSA. <3 Kommentointi vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.