Mia Miettiselle eli miksi ”riittävä” tasa-arvo ei riitä
”Naisia on edelleen selvästi miehiä vähemmän yritysmaailman johtotehtävissä. Erityisen vähän naisjohtajia on maailman suurimmalla teollisuudenalalla autoteollisuudessa.” Näin alkaa Hesarin henkilöjuttu Mia Miettisestä, BMW:n ex-toimitusjohtajasta ja Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajasta. Alustuksen jälkeen Miettinen kertoo, että ei ole koskaan törmännyt lasikattoon, ja että nainen voi edetä johtotehtäviin siinä missä mieskin.
Jutun edetessä hieraisin silmiäni useammankin kerran. Kiva juttu, että Miettinen on pärjännyt urallaan joutumatta ”tunnistamaan sovinismia” (sic!), mutta se ei tarkoita, että kaikki naiset olisivat yhtä onnekkaita. Siksi tuntuu ikävältä, että yksi menestynyt nainen kusee muiden naisten muroihin kyseenalaistamalla työelämän epätasa-arvon perustuen omiin, onnekkaisiin kokemuksiinsa.
Eikä siinä vielä kaikki. Miettiseltä jää näkemättä myös, että kaikilla naisilla ei ole samanlaiset lähtökohdat. Se, että valkoinen, koulutettu ja tekstistä päätellen myös keskiluokkaisesta perheestä tuleva nainen menestyy suomalaisessa yritysmaailmassa ei tarkoita, että kaikki naiset voisivat yhtälailla menestyä suomalaisessa yritysmaailmassa. Naiset ovat erilaisia ja erilaiset naiset kohtaavat suomalaisessa yhteiskunnassa erilaisia esteitä. Miettinen kohtaa eittämättä rakenteellista epätasa-arvoa vähemmän kuin vaikkapa transsukupuolinen ja pakolaistaustainen kanssasisar, eli siinäkin mielessä epätasa-arvon kiistäminen omiin kokemuksiin perustuen on huomattavan laiska argumentti.
Siitä huolimatta Miettinen esittää suomalaisen yhteiskunnan olevan “riittävän tasa-arvoinen”. “Riittävän tasa-arvoinen” tarkoittanee, että kun feministit ovat kamppailleet naisille mahdollisuuden osallistua työelämään ja sen vuoksi jotkut naiset voivat myös menestyä työssään, voidaan menestyneiden naisten mielestä muut tasa-arvo-ongelmat unohtaa. Kuten esimerkiksi autoalan tapa markkinoida tuotteita vähäpukeisilla naisilla, koska se nyt vaan esimerkiksi Miettisen mielestä “perinteisesti kuuluu automessuille”. Girl, ei näin!
Hesarin juttu siteeraa Keskuskauppakamarin selvitystä, jonka mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa oli vuonna 2016 vain kymmenen prosenttia naisia. Vähiten naisia oli johtoasemissa teknologia- ja teollisuusyrityksissä. Siitä huolimatta Miettinen on sitä mieltä, että johtotehtäviin eteneminen ei ole sukupuoli- vaan persoonakysymys. No mutta siinähän se vihdoin selvisikin syy siihen, miksi miehet jyräävät johtotehtävissä: meillä naisilla nyt vaan on kategorisesti kertakaikkisen onnettomat persoonat! Paitsi Miettisellä, joka on raikas poikkeus kaikkine kapasitteetteineen ja osaamisineen, joihin hän uskoo menestyksen perustuvan.
Jäin myös miettimään, kuinka moni mies on Miettisen tavoin päättänyt olla tekemättä lapsia, koska haluaa keskittyä uraansa. Käsittääkseni uran ja perheen yhdistämisestä käytävä keskustelu koskee edelleen pääasiassa naisia, mikä taas viittaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin eikä henkilökohtaiseen kapasiteettiin. Kukin toki päättää lisääntymisestään tai lisääntymättömyydestään itse, mutta olisi täyttä huttua väittää, että vanhemmuuden ja työelämän yhteensovittaminen olisi haaste, joka osuisi samalla lailla sekä miehiin että naisiin. Riittää, kun katsoo tilastoja perhevapaiden jakautumisesta heteroperheissä.
Lopuksi lähettäisin Miettiselle vielä sellaisia terveisiä, että jos rikot lasikaton, niin älä nyt saakeli korvaa sitä panssarilla vaan päästä muutkin naiset läpi. Ja anna pliis vähän kunniaa myös niille naisille, jotka ovat rikkoneet lasikaton ennen sinua ja siten mahdollistaneet urakehityksesi.
Bluestocking Facebookissa! <3