Miksi Taylor Swiftin oikeudenkäynnillä on väliä?
Jenkeissä käydään oikeusjuttua, jossa 27-vuotias laulaja Taylor Swift on haastanut 55-vuotiaan entisen radiojuontaja David Muellerin oikeuteen. Swiftin mukaan Mueller oli kourinut häntä kiertueella yhteiskuvassa vuonna 2013. Alunperin Mueller haastoi Swiftin vaatien kolmen miljoonan dollarin korvauksia kourimissyytöksestä seuranneista potkuista, mutta Swift heitti oikeushaasteen takaisin yhden (!) dollarin korvausvaatimuksella.
Asetelma ei ole uusi. Kuten olen täällä todennut, seksuaalista häirintää esiintyy ikävä kyllä kaikkialla ja koko ajan. Viime vuonna kirjoitin myös muun muassa artisti Keshasta, joka kävi oikeusjuttua seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Swiftin tapaus on kuitenkin kiinnostava laulajan oikeudessa antamien lausuntojen vuoksi. Hän on puolustanut itseään muun muassa näin:
- Muellerin asianajajan vihjatessa, että Swiftin tulisi antaa kritiikkiä henkivartijalleen, mikäli tämä ei puuttunut oletettuun kourintaan, Swift vastasi: “I’m critical of your client sticking his hand under my skirt and grabbing my ass.”
- Kun ehdotettiin, että ehkäpä se ei ollutkaan Mueller vaan joku muu, joka Swiftiä kouri, vastasi Swift: “He had a handful of my ass. I know it was him.”
- Muellerin asianajajan huomauttaessa, että valokuvaustilanteessa, jossa kourinta tapahtui, Swift oli itse asiassa ollut lähempänä Muellerin tyttöystävää kuin Muelleria, vastasi Swift: “Yes, she did not have her hand on my ass.”
- Kun Muellerin asianajaja kysyi Swiftiltä, saiko Mueller tämän mielestä ansionsa mukaan menettäessään tulonsa ja työpaikkansa (btw: malliesimerkki victim blamingista!), vastasi Swift: “I don’t feel anything about Mr. Mueller. I don’t know him.” (Btw: malliesimerkki victim blamingin torppaamisesta!)
- Asianajaja tarkisti vielä, josko Swiftillä sittenkin olisi joitain tuntemuksia Muellerin potkuista tapauksen takia, jolloin Swift vastasi: “I’m not going to let you or your client make me feel in any way that this is my fault. Here we are years later, and I’m being blamed for the unfortunate events of his life that are the product of his decision – not mine.”
Miksi näillä lausunnoilla on väliä? Ensinnäkin ne pointtaavat, että ihmiskeho ei ole esine, vaan ainoastaan kantajansa omaisuutta. Toiseksi, Swift nostaa esiin asetelman järjettömyyden huomauttamalla, että kouriminen ei ole puolusteltavissa. Kolmanneksi, Swiftin suoraviivaiset tokaisut antavat yksiselitteisen viestin siitä, että seksuaalinen ahdistelu ei koskaan, siis KOSKAAN, ole uhrin vika, vaan aina tekijän syytä. Näiden asioiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä, mutta ikävä kyllä esimerkiksi hameen helman mittaa pidetään joissain piireissä edelleen ahdisteluriskinä, vaikka riskikäytös on pelkästään ahdistelijasta itsestään kiinni. Swiftin kommentit voivat kuitenkin parhaimmillaan edesauttaa sitä, että yhä useampi ihminen ryhtyy pitämään koskemattomuutta selviönä ja uhrin syyllistämistä järjettömänä hapatuksena.
Siksi niillä on väliä.