Halpaketjujen feministipaidat – kyseenalaista vai voimauttavaa?
Ostin kuvan paidan viime keväänä. Sanoman allekirjoitan edelleen, mutta paitaa en ehkä enää ostaisi.
Jos shoppailet Gina Tricotin tai H&M:n kaltaisissa ketjuliikkeissä, sinulta tuskin on jäänyt huomaamatta, mikä on syksyn kovin statement-hitti: tekstipaidat, jotka julistavat girl poweria ja feminismiä. Tekstipaitailmiö alkoi jo keväällä, jolloin itsekin hommasin kuvan T-paidan ja Girls Unite -hupparin. Lisäksi kuljin kesällä sandaaleissa, joista vasemmassa jalassa luki GRL ja oikeassa PWR. Ikään kuin lähipiirini ei olisi jo tiennyt, että olen ensisijaisesti feministi.
Kesän loputtua aloin kuitenkin katsoa asusteitani ja kaupassa myytäviä tekstivaatteita uusin silmin. Tavallaan on toki kiva, että feminismi arkipäiväistyy. Olisi myös kiva ajatella, että feminismi on nuorille tytöille niin tavallinen asia, että siitä voi kertoa esimerkiksi T-paidassa (joiden tekstivalikoima on tällä hetkellä ketjukaupoissa verrattain laaja). Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen.
Ensinnäkin, girl poweria julistavat vaatteet ommellaan usein tehtaissa, joissa työskentelee naisia ja tyttöjä palkalla, joka ei riitä elämiseen. Siinä on melko räikeä kontrasti, että kuljen paidassa, joka julistaa naisten välistä solidaarisuutta, kun sen on todennäköisesti ommellut nainen, jonka oikeuksia tekstiiliteollisuus polkee. Toisin sanottuna: Feminismi kuuluu kaikille. Siksi sen tulisi itsestäänselvästi edistää myös ei-länsimaisten naisten oikeuksia. Sitä kuvan paita ei tee.
Myös toinen tekstipaitoihin liittyvä ongelma juontaa kapitalismista, jolla on taipumus vahvistaa patriarkaattia. Jos lasten leluja sukupuolityypitetään, niitä saa brändättyä myyntiin enemmän. Ikuisen nuoruuden ihannointi sen sijaan takaa pitävät markkinat naisille suunnatuille kauneustuotteille (ja bonarina paskan fiiliksen siitä, ettet ole enää parikymppinen). Myös H&M-ketjun ja Gina Tricotin – jotka feministisiä tekstipaitoja kauppaavat – mainonta pyörii stereotyyppisen ja heteronormatiivisen naiskuvaston ympärillä. Yksipuolinen naiskuvasto on niin räikeässä ristiriidassa sisaruutta julistavien teeppareiden kanssa, että se on jo lähes absurdia. Tästä ristiriidasta johtuen feminismillä myyminen onkin vähintään falskia.
Vaikka onkin kiva ajatus kulkea paidassa, jonka teksti edustaa ajatusmaailmaani, ei feminismin tavoite ikävä kyllä taida toteutua tekstivaatteilla, joita kaikilla ei ole varaa statement-hengessä ostaa. Feminismin tulisi olla esimerkiksi sitä, että pyritään muuttamaan maailma sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse ommella vaatteita nälkäpalkalla länsimaisille kuluttajille. En heitä omia paitojani roskiin, mutta jatkossa harkitsen kahdesti, ennen kuin shoppailen halpaliikkeestä aatevaatteen.