Miksi en hymyile pyydettäessä
”Hymyilisit vähän.” ”Oletpa vakavan näköinen.” ”Olisit nätimpi jos hymyilisit.” Kiitos tiedosta, mutta en hymyile käskystä. Miksi en? No minäpä kerron.
Ensinnäkin, hymyilykehotukset kohdistuvat useimmiten naisiin. Ilmiö on siis sukupuolittunut. Oletko joskus kuullut, että miestä pyydettäisiin hymyilemään, koska hän näyttäisi silloin söpöltä? En minäkään. Hymyilykehotukset ovat eräänlaista vallankäyttöä, koska niillä viestitään, että toisen ihmisen pitäisi ehdoitta totella ulkopuolisen kehotuksia vääntää naama asentoon, joka miellyttää katsojaa.
Mielestäni hymyilykehotusten ongelma on kuitenkin tätäkin syvemmällä. Sen juuret ovat kulttuurissa, jossa naisen tehtävä on kantaa emotionaalinen vastuu, sekä parisuhteessa että työpaikalla. Tyttöjä koulutetaan lapsesta saakka tekemään emotionaalista työtä ja ottamaan toisten tunteet jatkuvasti huomioon. Ja kun tytöt kasvavat aikuisiksi, niin sekä parisuhdekeskustelut että työpaikan ihmissuhdesotkut jäävät helposti naisten harteille, koska miehet eivät ole lapsena saaneet ihan samanlaista kasvatusta. Se ei ole reilua, sillä emotionaalinen työ on TYÖTÄ.
Yksi tapa tehdä emotionaalista työtä on näyttää jatkuvasti iloiselta, jotta muillakin olisi parempi fiilis. Ja yksi tapa osoittaa, että emotionaalinen työ on nimenomaan naisten duuni, on kehottaa naisia hymyilemään tai huomauttaa, mikäli nainen näyttää vakavalta. Lopulta tässä pelissä häviävät kaikki: naisille jatkuva emotionaalinen työ on raskasta, mutta miehille emotionaalisen työn puute voi näyttäytyä hatarina turvaverkkoina ja vaikeutena sanoittaa omia tunteitaan. Minkään asian tavoin ei tämäkään tietenkään asetu mustavalkoisesti asetelmaan ”miehet sitä” ja ”naiset tätä”. Tunnen toki myös useita miehiä, jotka osaavat sanoittaa tunteitaan esimerkiksi paremmin kuin minä itse. Siitä huolimatta olisi syytä pohtia, miten emotionaalisen työn jakautuminen saataisiin asettumaan tasaisemmin. Siinä voittaisivat nimittäin ihan kaikki.
Siihen asti resting bitch face on ihan hyvää vittuilua patriarkaatille.
Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!