Finnair – illaksi väkipakolla Afganistaniin?
Kirjoitan tätä tekstiä 31.7. Finnairin lennolla Roomasta Suomeen. Olen aiemmin päivällä törmännyt uutiseen, jossa kerrotaan Aino Pennasen protestoineen Finnairin Berliinin lennolla pakkopalautettevan henkilön epäinhimillistä kuljetusta koneen takaosassa ja samalla koko pakkopalautusta. (Pennasen mukaan henkilö istui usean miehen kiinnipitämänä koneen takana vaikertaen pää väkisin painettuna edessä olevan istuimen alla. En näe syytä epäillä Pennasen kuvausta, sillä kysyin Twitterissä Finnairilta, pitääkö tämä paikkansa. Minut ohjattiin kysymään asiaa Helsingin poliisilta, joka ei vastannut, kuten ei myöskään Finnair tiedusteltuani asiaa uudemman kerran.)
2015 alkanut pakolaiskriisi näkyy Euroopassa edelleen ja ravistelee paitsi poliittista järjestelmää, myös EU:n ja jäsenvaltioiden kriisinhoitokykyä. Pakolaiskriisi ei tullut yllätyksenä. Se oli kaikkien asiaan paneutuneiden tutkijoiden, poliitikkojen ja virkamiesten tiedossa. Tästä huolimatta asiaan ei etsitty ratkaisuja ajoissa, jonka seurauksena Eurooppa ja EU ovat ajaneet itsensä oikeistopopulismin syliin sekä päätyneet hätäpäissään onnettomiin ratkaisuihin, kuten tehneet ihmisoikeusnäkökulmasta vähintäänkin kyseenalaista rajapolitiikkaa Turkin kanssa. Suomessa turvapaikkahakemusten kasvaneeseen määrään on vastattu muun muassa tuottamalla kyseenalaisiin ratkaisuihin johtavia ohjeistuksia (esimerkiksi Afganistanin lukeminen turvallisten maiden joukkoon), lyhentämällä turvapaikanhakijoiden valitusaikoja ja päädytty pakkopalauttamaan ihmisiä alueille, joissa heitä odottaa pahimmillaan jopa kuolema. Samalla ollaan murennettu ihmisten luottamusta oikeusjärjestelmään.
Miten Finnair tähän liittyy? Finnair on yhtiö. Yhtiönä se voi itse valita, millaisiin käytäntöihin se kalustollaan osallistuu. Toisin kuin lentoemäntä Rooman koneessa asiasta kysyessäni esitti, ei viranomaispäätös pakkopalautuksesta vevoita lentoyhtiötä järjestämään pakkopalautusta – esimerkiksi brittiläinen Virgin Atlantic on kieltäytynyt osallistumasta pakkopalautuksiin. Finnair sen sijaan poistatti poliisisaattueessa koneesta naisen, joka oli käynyt kysymässä vaikeroivan ja pää alas painetun ihmisen vointia ja kieltäytynyt sen jälkeen istuutumasta paikalleen. Finnair olisi voinut poistaa koneesta tämän sijasta saattueen, jossa ihmistä kuljetettiin väkipakolla paikkaan, johon hän ei ollut valmis palaamaan, koska todennäköisesti pelkäsi siellä odottavaa kidutusta tai kuolemaa.
Aikana, jona ihmishenkiin liittyvää poliittista päätöksentekoa ohjaa kiire sekä leikkauspolitiikan sanelema resurssipula ja oikeistopopulistien sanelema yksinkertaistettu rajat kiinni -politiikka, on ihan jokaisella toimijalla erityinen moraalinen vastuu siitä, millaisia käytäntöjä se tukee tai on tukematta. Finnairin päätös osallistua pakkopalautuksiin ei ole neutraali tai passiivinen. Se on aktiivinen valinta tukea ja puolustaa käytäntöjä, jotka on todettu ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaisiksi. Toisin sanoen pakkopalautuksiin osallistuminen on yhtälailla ideologinen valinta kuin valinta olla osallistumatta pakkopalautuksiin.