Tasa-arvon vaatiminen ei ole nalkuttamista

Olen viime syksystä lähtien seurannut Helsingin Sanomien sukupuoleen liittyvää uutisointia huuli pyöreänä. Koulu-uutisointi oli yksi Hesarin kantavista teemoista syksyllä 2015 ja viesti oli selvä: poikien tyttöjä huonompi koulumenestys on tyttöjen ja naisopettajien syytä. Esimerkiksi 7.9. 2015 sain lukea, että pojat viihtyvät paremmin miesopettajien tunnilla. ”Naisetkin voivat olla yhtä hyviä”, kiirehdittiin tekstissä lisäämään ja naisopettajana meinasin ihan ylpistyä: minäkö yhtä hyvä kuin mies? No ei kai sentään! Ajattelin kuitenkin, että koulu-uutisoinnit ovat ikävä yksittäistapaus, joista ei vielä voi vetää vedenpitäviä johtopäätöksiä Helsingin Sanomien linjauksista ja arvoista.

 

 

Olin väärässä. 13.1. 2016 luin otsikon, jossa sanottiin: “Parisuhteessa mies ei päätä juuri mitään”. “Naisesta kuoriutuu parisuhteessa kaikesta päättävä kenraali, ja miehestä tulee hänen uskollinen apurinsa”, julisti jutun ensimmäinen lause. Artikkelin mukaan nainen päsmäröi, nalkuttaa, valittaa ja vaatii, eikä miesrukka voi muuta kuin sopeutua täydellisyyttä tavoittelevan pirttihirviön kohtuuttomiin vaatimuksiin. Kuten Sivulauseita -blogin Helmiltä, myös minulta meinasivat mennä yöunet jutun syytöksistä. En tunnistanut tekstistä yhtäkään tuntemaani pariskuntaa, ja kuulun ystävineni kuitenkin jutun viitekehykseen: kolmi-nelikymppisiin naisiin ja miehiin, joista useat elävät heteroparisuhteessa.

 

 

Tietenkin suomalaisessa yhteiskunnassa on sukupuolierityisiä ongelmia, jotka ovat oireita epätasa-arvosta: kaikkien miesten täytyy käyttää vuosi elämästään tappamisen opetteluun tai sitä korvaavaan, riistopalkalla tehtyyn työhön; heteroparisuhteissa lasten saamisesta koituvat kulut maksaa edelleen äidin työnantaja, mikä vaikeuttaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla; transihmisten oikeuksia poljetaan edelleen pakkosterilisaatiolla ja sosiaalisella hyljeksinnällä. Sukupuolesta uutisointi on kuitenkin lähtenyt lapasesta siinä vaiheessa, kun unohdetaan yhteiskunnan rakenteiden luoma epätasa-arvo ja keskitytään kritiikittömästi shokkiotsikkoa enteileviin väitteisiin.

 

 

Kyse on loppujen lopuksi aika yksinkertaisesta asiasta: nostetaanko esiin se, että naisia on sorrettu vuosisatojen ajan, vai se, että jotkut naiset määräävät parisuhteessa kaapin paikan? Vaikuttaa siltä, että media on into piukeana tehtailemassa lööppejä löydettyään sukupuolten tasa-arvoon liittyvään keskusteluun näppärän ja seksikkään tulokulman. Kuka muka haluaisi klikata otsikkoa, jossa sanotaan: ”Sipilän hallituksen leikkaukset lisäävät sukupuolten palkkaeroa ja rakenteellista epätasa-arvoa”, jos vaihtoehtona on otsikko: ”OMG nainen sortaa miestä ja määräilee sängyssä!!!” Hesari on päättänyt lähteä mukaan sekä klikkiotsikkopeliin että miesasiamiesten syytöksiin, joissa revitään mediaseksikästä lööppimatskua tavoista, joilla nainen alistaa miestä. Viis siitä, että yhteiskunnan rakenteiden tarkastelu kielii aivan toisenlaisista valta-asetelmista.

 

 

“Tämän päivän lapsiperheissä kohtaa iltaisin kaksi työn uuvuttamaa aikuista. Väsymyksestä on tullut perustila. Ja väsyneenä ihminen on kriittinen. Niinpä nainen alkaa päsmäröidä. Dynamiikka korostuu Vaarasen mukaan erityisesti kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä. Samoissa asioissa, joista parisuhteissa myös riidellään eniten”, kertoo Helsingin Sanomien artikkeli. Pienellä vaivalla toimittaja olisi voinut liittää jutun yhteyteen Tilastokeskuksen tutkimustiedon, jonka mukaan naiset tekevät edelleen jopa 60% kotitöistä. Tai talousjärjestö OECD:n mittaustuloksen, jonka mukaan miehillä jää arjen pyöritykseltä naisia enemmän aikaa omiin harrastuksiin, liikuntaan ja television katseluun. Tai THL:n viimeisimmän tasa-arvobarometrin tuloksen, jonka mukaan äiti on isää useammin vastuussa paitsi kotitaloustöistä, myös lastenhoidosta. En ymmärrä, miksi nainen ei voisi vaatia vastuun lastenkasvatuksesta ja kotitöistä jakautuvan tasaisesti ilman, että sitä kutsutaan päsmäröinniksi ja pomottamiseksi.

 

 

Kieli on valtaa. Siinä on ero, puhummeko tasa-arvon vaatimisesta vai nalkuttamisesta. Jälkimmäinen on eittämättä mediaseksikkäämpää, mutta odotan Suomen suurimmalta sanomalehdeltä muutakin kuin shokkimatskua. Nyt tarvitsee vain tarttua syöttiin.