Sweet home Alabama?
Eilisiltana istuin läppärillä ja tuijotin epäuskoisena The Guardian -lehden julkaisemia kasvokuvia. Kuvissa esiintyvät 25 valkoista amerikkalaismiestä olivat hetkeä aiemmin päättäneet kiristää Alabaman aborttilainsäädäntöä. Jatkossa nainen ei saisi aborttia, vaikka raskaus olisi alkanut raiskauksesta tai insestistä. Sen sijaan abortin suorittanut lääkäri voitaisiin tuomita elinkautiseen vankeuteen.
The Guardianin mukaan Alabaman laki tulee vaikuttamaan erityisesti mustiin ja köyhiin naisiin, jotka tarvitsevat abortin keskimääräistä todennäköisemmin, mutta joilla on keskimääräistä vähemmän mahdollisuuksia hakeutua toimenpiteeseen osavaltion ulkopuolelle. Toisin sanottuna Alabamassa 25 valkoista, hyvätuloista miestä teki päätöksen, josta kärsivät etupäässä rodullistetut, pienituloiset naiset. Näin abortista – joka on keskeinen osa globaalia seksuaaliterveyttä – ollaan tekemässä luksustuotetta, johon on mahdollisuus vain varakkailla.
Kun kirjoitin Ennen kaikkea feministi -kirjaani luvun abortista, oli sen työstäminen yksi kirjaprosessin raskaimmista vaiheista. Abortti on kysymys, jossa valkoisen cis-miehen mielipiteenvapaus asetetaan jatkuvasti vastakkain kohdullisten ihmisten kehollisten oikeuksien kanssa. Sellaisen diskurssin perkaminen oli raskasta ja vastenmielistä. Miesten mielipiteenvapaudesta tuli keskeinen poliittinen kysymys myös Suomessa, kun miespuolueenjohtajat riensivät ulkoministeri Timo Soini tueksi eduskunnan luottamusäänestyksessä, joka järjestettiin Soinin aborttivastaisten lausuntojen vuoksi viime syksynä.
Konservatiivimiesten näkökulmasta abortti on kysymys, jossa miehellä pitää olla mielipiteenvapaus, mutta ei vastuuta. Vaikka hedelmöittymiseen tarvitaan munasolun lisäksi siittiöitä, en ole koskaan kuullut miehiltä edellytettävän naisten tavoin juridista vastuuta maissa, joissa abortti on kielletty. Näin ei tapahdu, koska pohjimmiltaan aborttilainsäädännön kiristäminen on kysymys, jolla pyritään näyttämään kenellä on valtaa ja ketä halutaan kontrolloida. Puheet elämän suojelusta ovat bluffia, sillä tilastojen mukaan 22 000 naista kuolee laittomiin abortteihin vuosittain. Siksi abortin puolustaminen on elämän suojelua, ja siksi pro-life -liike on ainoastaan harhaanjohtavasti nimetty konservatiivikerho.
Nykyisissä aborttikeskusteluissa on siis pitkälti kyse valtaprojektista. Keskustelujen nykykehitys on maailmanlaajuinen ja pitkälti oikeistopopulismin elvyttämä. Oikeistopopulismin nousu on nähty myös Suomessa, jossa Perussuomalaiset ovat viimeisten kyselyjen mukaan suosituin puolue. On siis turha kuvitella, että Suomi olisi aborttivastaisten äänenpainojen ulkopuolella – saihan Timo Soinikin lopulta luottamusäänestyksessä eduskunnan enemmistön puolelleen.
Mutta kyllä meistä abortinpuolustajistakin lähtee ääntä. Ja vaikka omani särkyykin ajoittain, koska aihe on niin hirveän raskas, niin tiedän, etten jää yksin. Joukossa on voimaa, ja siihen luotan.
Sillä tässä kamppailussa emme saa antaa periksi.
Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER