Naisten välisestä solidaarisuudesta
Kun olin 18-vuotias, perustimme ystävieni kanssa feministisen Mitäs tytöt? -kulttuurikollektiivin. Järjestimme kulttuuritapahtumia ja kokoonnuimme kerran kuussa vitsikkäästi kuukautisiksi nimettyihin tapaamisiin, joiden tarkoitus oli paitsi suunnitella toimintaa, myös kehua toisiamme ja paukutella henkisiä henkseleitä. Olimme jo alle parikymppisinä uupuneita väitteeseen, että naiset eivät muka pystyisi työskentelemään keskenään, vaan pyrkivät urallaan eteenpäin vetämällä mattoa toistensa jalkojen alta. Naisjohtajiin sovelletaan jopa queen bee -syndroomaa, jonka mukaan johtotehtävissä työskentelevät naiset pyrkivät eroon ympärillään olevista naistyöntekijöistä ja tukevat miesalaistensa uraa naisia enemmän.
Muun muassa psykologian emerita professori Liisa Keltikangas-Järvinen väitti viime kuussa, etteivät naiset osaa verkostoitua. “Nainen on naiselle susi”, tiivisti professori kliseisesti ja todisti, että kammottava sanonta on muidenkin kuin tosi-TV-tähtien käytössä. Olisin suonut professorin vierailleen Trendin kuvauksissa muutama viikko sitten, kun Hilton-hotellin sviitissä hääräsi 12 naista, joista suurin osa ei tuntenut toisiaan ennestään. Ei näkynyt selkään puukottamista eikä mehiläiskuningattaria, vaan silkkaa yhdessä tekemistä ja toisten tsemppaamista.
Vaikka naistenlehdissä on silloin tällöin ongelmallisia elementtejä (kuten olen kirjoittanut esimerkiksi täällä), tiivistyivät niiden parhaat puolet Hiltonin sviitissä Laura Kangasluoman kirjoittaman #Lääppimisen loppu -jutun kuvauksissa. Yksi tärkeimmistä on naisten välinen solidaarisuus. Vaikka professori ja reality-stara sanoisivat mitä, eivät naiset ole toisilleen susia ja mehiläiskuningattaria, vaan osaavat paitsi verkostoitua, myös tukea toisiaan. Sen todistavat myös uusimmat tutkimukset.
Mitäs tytöt? ei ole enää aktiivinen, mutta sen anteja voi onneksi soveltaa uusien ihmisten kanssa, kuten Trendin kuvauksissa kävi. Jätetään siis ikävät eläinvertaukset ja taputellaan toisiamme selkään jatkossakin.
Kuvassa Satu Lidman (takana vas.), Karla Malm, Pörrö Sahlberg, Aisha Benahmed (edessä vas.), Heidi Härkönen (edessä) ja minä. Kuvaaja: Sanna Lehto (Trendi 3/2016).
Pörrö Sahlbergin mainio analyysi kuvauspäivästä ja naistenlehdistä löytyy täältä.