Joko saa sanoa rasisti?

Sisältövaroitus: rasismi

Viimeisimmässä blogitekstissäni ihmettelin, miksi valkoinen toimittaja haluaa kertoa, että Barack Obama ei hänen mielestään ole musta, vaan vaaleanruskea. Jaoin jutun myös Twitterissä. Tämä teksti ei kuitenkaan käsittele kyseistä juttua eikä sitä kirjoittanutta toimittajaa. Sen sijaan haluan käsitellä kommentteja, joita alkoi kuvan julkaisemisen jälkeen ponnahdella Twitter-feediini. Olen kiusallisen tietoinen, että suomalaista keskustelukulttuuria vaivaa rasistisen kielen normalisointi ja aggressiivisuus. Siitä huolimatta jäin itselleni suunnattujen kommenttien äärellä sanattomaksi.

En vastannut useimpiin viesteihin. Keskusteluun, jossa toinen osapuoli uskoo ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen ja toinen rotuoppiin, ei vain kerta kaikkiaan lähdetä samalta viivalta. Uskoni dialogin voimaan on vahva, mutta tässä tapauksessa ajattelin vastakommentoinnin lähinnä legitimoivan viestittelijöiden aatteen osoittamalla, että viestit ovat vastaamisen arvoisia. Jätin siis vastaamatta useimpiin.

Alla olevan keskustelun twiitit ovat oikeita, minulle osoitettuja viestejä. Samoin oma kommenttini on twiitattu oikeasti. Twiittaajat, Herra Y sekä Herra ja Rouva X, lähettivät viestinsä tässä järjestyksessä. Välistä on poistettu muiden lähettämiä viestejä sekä osa heidän omista viesteistään.

 

Muistutus sisältövaroituksesta: rasismi

 

Minja: [Twiittaa ihmetyksensä valkoisen ihmisen tarpeesta määritellä mustan ihmisen ihon tummuusaste.]

 

Rouva X: No siis se on sekarotuinen. Ruskeahan se on. Ei-eurooppalaisperäinen, vaan puoliksi negroidi. Mikä ongelma?

 

Rouva X: Rodut ovat totta: 11 väärä väitettä yhden rodun puolesta [linkki omaan blogiin].

 

Rouva X: Isänmaa on rakas, samoin Suomen kansa. Muut ovat muukalaisia. Native Pride World Wide! <3 <3 <3

 

Minja: Suomen kansa ei ole koskaan ollut monoliittinen ryhmä eikä se sellaiseksi iskulauseilla muutu.

 

Herra Y: Et ymmärrä paskaakaan historiasta tai suomalaisten etnogeneesistä

 

Herra Y: Kongon kannibaali ei ole yhtäkkiä suomalainen vaikka keplottelisikin itsensä tänne KELA-tukien piiriin

 

Rouva X: Suomensukuisuus on verenperimä, oli sitten mitä mieltä hyvänsä. Häntäänsä ei karkuun pääse vaikka kuinka juoksis.

 

Herra X: Voithan sinä suomalaisuutta jakaa heimoihin, jne. Mutta ei se Obamasta täysneekeriä tee.

 

Rouva X: Puhumattakaan valkoisista. Sekarotuinen kun on. Ei lähde pesussa.

 

Herra Y: Pelottaako että totuus voittaa? Teidän sateenkaariunelmanne on todellisuudessa paskanvärinen helvetti!

 

Muistaako joku, milloin suomalainen keskustelukulttuuri muuttui tällaiseksi? Milloin vihamielisyydestä tuli salonkikelpoista? Mistä lähtien ihmiset ovat käyttäneet julkisissa keskusteluissa tällaista kieltä? Ja ennen kaikkea: miten tämän saa loppumaan? Suomalaisen yhteiskunnan tilanne olisi syytä ottaa vähitellen hyvin, hyvin vakavasti.

Kysyn uudestaan: joko saa sanoa rasisti?