Abortti on jokanaisenoikeus

Loppuvuodesta eduskunnan käsiteltäväksi tulee lakialoite, joka sallisi hoitohenkilökunnan kieltäytyä abortin suorittamisesta ja aborttilähetteen kirjoittamisesta vakaumuksellisista syistä. Suhtaudun aloitteeseen penseästi, koska:

 

• Totetutuessaan laki asettaisi eri puolella Suomea asuvat naiset epätasa-arvoisiin asemiin, kun pienillä paikkakunnilla ei välttämättä olisi mahdollista suorittaa aborttia tai saada lähetettä raskaudenkeskeytykseen. Toisin sanoen, mikäli kylässä on kaksi lääkäriä ja molemmat kieltäytyvät abortin suorittamisesta, ei potilaan auta muu kuin hakeutua isommalle paikkakunnalle. Eli onnea stadilaiset! Ja harmi, mikäli satuit syntymään pohjanmaalaiseen pikkukylään.

 

• Toteutuessaan laki asettaisi hoitohenkilökunnan sisäisesti epätasa-arvoiseen asemaan, kun abortit kasaantuisivat tietyille työntekijöille. Synnytys- ja naistentautiosaston professori Johanna Mäenpää huomauttaa, ettei kukaan gynekologeiksi erikoistuneista lääkäreistä tee abortteja mielellään, mutta mikäli osa lääkäreistä saa lain turvin kieltäytyä abortin tekemisestä, kaatuu työtehtävä muiden lääkäreiden niskaan. Sitä paitsi jokainen gynekologiksi erikoistuva lääkäri tietää, että raskaudenkeskeytykset kuuluvat työhön. Eihän pappikaan voi ilmoittaa, että minäpä hoidankin sitten ainoastaan häät, hautajaiset suorittakoot joku muu. Siispä jos harkitset opintoja synnytysten ja naistentautien parissa: mikäli et ole valmis suorittamaan abortteja, ole kiltti ja punnitse ammatinvalintaasi jo nyt. Teet palveluksen paitsi potentiaalisille kollegoillesi, myös potilaille.

 

• Rajaamalla abortteja suorittavien henkilöiden määrää ei lopeteta abortteja. Abortteja ei lopeteta myöskään kieltämällä abortit kokonaan. Päinvastoin: Väestöliiton blogi kertoo tytön tai naisen kuolevan vaarallisen abortin aiheuttamiin komplikaatioihin joka seitsemäs minuutti. Joka seitsemäs minuutti. Tämä kylmä fakta on myös syy siihen, miksi pidän nurinkurisena abortin vastustajien argumenttia, jonka mukaan he haluavat ”suojella elämää”. Kieltojen ja oikeuksien rajaamisen sijaan abortteja on mahdollista ehkäistä kattavalla seksuaalivalistuksella ja ehkäisyvälineiden helpolla saatavuudella. Kysy vaikka raumalaisilta, joiden kotikaupungissa ilmainen ehkäisy käänsi aborttiluvut selvään laskuun. Raumasta kannattaisi ottaa mallia myös Irlannissa, jossa abortti on laiton toimenpide, jollei äidin henki ole varassa. Vihreältä saarelta matkusti aborttikiellon seurauksena vuonna 2012 päivittäin 11 naista Britanniaan tekemään abortin. 124 näistä naisesta oli alaikäisiä. Irlannissakaan abortit eivät siis kiellon seurauksena loppuneet. Sen sijaan naiset joutuvat abortin saadakseen kulkemaan rajan yli pitkiäkin matkoja ja brittilääkärit tekemään abortit, jotka irlantilaislääkäreiltä jää hoitamatta.

 

• Aborttilainsäädännön tiukentaminen on oven avaus lainsäädännön tiukentamiselle edelleen. Abortin tehneet naiset kantavat pahimmillaan abortista stigmaa, jolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna abortin tehneeseen naiseen kohdistuvaa yhteiskunnallista paheksuntaa. Siitäkin huolimatta, että abortti on voinut tuntua elämäntilanteesta tai fyysisestä hyvinvoinnista johtuen jopa ainoalta vaihtoehdolta, eivät naiset stigman vuoksi useinkaan puhu abortista omilla kasvoillaan, vaikka rohkeita poikkeuksiakin löytyy. On huomionarvoista, että lainsäädännöllä voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Nyt lainsäädäntöä ollaan kiristämässä siten, että usein vaikeaksi koetun valinnan tehtyään aborttiin päätynyt nainen joutuu huomaamaan, ettei lainsäädäntö varauksettomasti tuekaan hänen oikeutta päätökseensä ja omaan kehoonsa. Sen sijaan laki osoittaisi toteutuessaan aborttiin päätymisen olevan tiettyjen tahojen mielestä tuomittavaa ja vieläpä oikeutetusti.

 

• Lopuksi herää kysymys, ovatko hoitohenkilökunnan vakaumuksellisen osan oikeudet todella tärkeämpiä kuin naisten oikeudet? Sillä siitä aloitteessa on pohjimmiltaan kyse: naisten oikeudet kaventuisivat, mutta hoitohenkilökunnan oikeudet lavenesivat.

 

Entä onko mitään tehtävissä lakialoitteen kaatamiseksi? Toki! Käytä vaikkapa ylläolevia perusteita (muista Rauma!) ja ota yhteyttä lakivaliokunnan jäseniin. Osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@eduskunta.fi.

 

Laura Huhtasaari

Katja Hänninen

Emma Kari (Emma tosin tietää nämä asiat jo, eli kannattaa viestitellä ensisijaisesti muille)

Niilo Keränen

Katri Kulmuni

Suna Kymäläinen

Mikko Kärnä

Antero Laukkanen

Sanna Marin

Sari Multala

Johanna Ojala-Niemelä

Tom Packalén

Antti Rantakangas

Mari-Leena Talvitie

Ville Tavio