Blogikommentoinnin uudet säännöt

Olen pitänyt Bluestocking-blogiani kohta vuoden, mutta tuntuu, kuin se olisi ollut elämässäni kauemmin. Bluestocking on yhteiskunnallinen henkireikäni, johon voin kanavoida poliittiset ja henkilökohtaiset turhaumani, sikäli kun ne eroavat toisistaan. Yhteiskunnallisen epätasa-arvon analysoiminen ja kritisoiminen on minulle välttämätöntä ja kirjoittaminen auttaa asioiden jäsentämisessä ja ymmärtämisessä. Vajaassa vuodessa Bluestockingista on tullut minulle rakas. Ja sellaisena haluan sen myös pitää.

Alusta saakka blogini kommenttiboksi on ollut aktiivinen, ja olen tekstieni herättämästä keskustelusta hyvin otettu. Viime aikoina joihinkin kommentteihin vastaaminen on kuitenkin alkanut tuntua ikävältä. Kirjoitan blogia vapaa-ajallani, enkä halua käyttää vapaa-aikaani asioihin, joista tulee ikävä fiilis.

No mikä tässä nykyään mättää? Minäpä kerron.

Keskusteluboksissa on viime aikoina pyörinyt aktiivisia kommentoijia, jotka vievät tarpeettomasti ja tarpeettoman aggressiivisesti tilaa muilta keskustelijoilta. Näitä tyyppejä on paljon, mutta heidät voi jakaa kolmeen kategoriaan: 1) Inttäjä. Inttäjä inttää, ei keskustele. Tilastoilla tai tutkimuksilla argumentointi ei auta, koska inttäjän aikomus ei ole laajentaa tietämystään, vaan väittää vastaan per se. 2) Olkiukkoilija. Jos sanot, että seksuaalinen väkivalta on sukupuolittunut ongelma, sanoo olkiukkoilija sinun väittäneen kaikkia miehiä raiskaajiksi. Olkiukkoilija siis argumentoi jotain sellaista vastaan, mitä et ole sanonut. Jos huomautat tästä, saat vasta-argumenttina uuden olkiukon. 3) Huutelijat ja uhkailijat. Nämä tyypit kertovat mielellään naisten olevan huoria ja tekevät oletuksia vastapuolen seksuaalimieltymyksistä.  Usein kommentit ovat myös rasistisia. Tämän kaltaiset kommentit olen poistanut välittömästi.

Kaikille kolmelle ryhmälle yhteistä on se, että päämääränä ei ole dialogi, vaan keskustelun vaimentaminen tuuttaamalla itse mahdollisimman kovaan ääneen.

Vähitellen olen kypsynyt argumentoimaan tämän kaltaisille huutelijoille. Huomaan, että provosoidun aiempaa helpommin, mietin kommentteja vapaa-aikanani yhä enemmän – ja lopulta se vaikuttaa myös omien kommenttieni sävyyn. Minusta on hyvää vauhtia tulossa ilkeä, piikikäs ja kyyninen keskustelija. Sitä en halua. Kierre harmittaa, koska trollaajien tavoite alkaa toteutua: he haluavat paitsi provosoida, myös hiljentää yhteiskunnallisesti aktiiviset feministinaiset. Provosoitunut olen jo, mutta hiljentämiseen voin vielä vaikuttaa. Siksi blogini kommenttikentässä ovat tästä postauksesta lähtien voimassa uudet säännöt, jotka koskevat myös aiempia postauksia:

Kommentointi tapahtuu tästä lähtien ainoastaan etu- ja sukunimellä. Kirjoitan itse koko nimelläni, joten haluan tietää, kenen kanssa väittelen. Moderointi tiukentuu, eli poistan vastaamatta nimimerkillä kirjoitetut viestit. Myös sellaiset koko nimellä kirjoitetut kommentit, jotka joko inttävät, uhkailevat tai olkiukkoilevat, poistetaan. Poikkeuksena Lily-portaalin rekisteröityneet käyttäjät, jotka voivat jatkossakin kommentoida omalla nimimerkillään. Inttäminen, olkiukkoilu ja uhkailu on kuitenkin kielletty kaikilta. Mikäli tämä tuntuu epäreilulta, niin huomauttaisin, että tämä on minun tilani, jonka jakamisesta ja käytöstä päätän ainoastaan minä.

Joku voi nyt tietysti sanoa, että minä en ole valmis dialogiin enkä osaaa myöntää olevani väärässä ja lopuksi todeta, että tyypillistä feminististä menoa. Mikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa. Olen käynyt dialogia pitkään ja hartaasti, kaivanut tilastoja ja asiantuntijalausuntoja väittämieni tueksi ja ottanut onkeeni, jos joku on osoittanut väittämäni huteriksi tai virheellisiksi. Vaikka olen perehtynyt aiheisiin, joista kirjoitan, tiedän varsin hyvin mokaavani silloin tällöin. Toivon nyt ja toivon jatkossakin, että tekstieni mahdolliset ristiriidat tai sortavat rakenteet osoitetaan ongelmallisiksi, jotta voin ne myöhemmin korjata.

En halua sulkea kommenttiboksia kokonaan, koska olen käynyt siellä myös hyviä keskusteluja, saanut uusia tuttavuuksia ja näkökulmia, sekä löytänyt mahtavia uusia blogeja. Uskoni dialogiin on edelleen vahva, mutta haluan kommenttisäännöillä huomauttaa konkreettisesti, että huutelu ei ole dialogia. Kanssani on saanut ja saa jatkossakin olla eri mieltä, mutta mielipiteet on pystyttävä osoittamaan ilman inttämistä, olkiukkoja tai uhkailuja. Tämä on nähdäkseni varsin kohtuullinen vaatimus.

Lopuksi haluan kiittää kommentoijia ja lukijoita kiinnostavista näkökulmista ja hyvistä keskusteluista. Jatketaan tästä eteenpäin entistä paremmassa hengessä!

 

 

Lue myös: Milja Henttosen mainio teksti trollaamisen estämisestä.

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.