Digitaalinen väkivalta on väkivaltaa
Maaliskuun alussa kirjoitin Helsingin Haagassa tapahtuneesta väkivaltatapauksesta, jossa poliisi epäili miehen puukottaneen entistä puolisoaan ja tämän ystävää. Otsikoin tekstin: “Lähisuhdeväkivalta ei ole yksittäistapaus”. Eikä totisesti olekaan. Esimerkkejä Suomen tilastoista: Vuonna 2017 lähisuhdeväkivallan rekisteröityjä uhreja oli 8300. Suomessa toisiksi yleisin henkirikostyyppi on puolison tai eksän surmaama nainen. Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, jonka päämäärä on kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tuosta päämäärästä ollaan hälyyttävästi jäljessä. Sen sijaan lähisuhdeväkivalta on saanut entistä monimutkaisempia muotoja.
Digitaalinen väkivalta on väkivallan muoto, jossa lähisuhdeväkivallan kokeneita henkilöitä kontrolloidaan ja uhkaillaan teknologiaa hyödyntämällä. Esimerkkejä digitaalisesta väkivallasta ovat muun muassa jatkuva viestittely ja viestimisen kontrollointi, sometilien salasanojen urkkiminen ja tileille murtautuminen, vakoiluohjelmien asentaminen puolison laitteisiin sekä vaatimus poistaa sosiaalisen median kontakteja. Myös salakuvaaminen, seksin kuvaamiseen painostaminen tai intiimin kuvamateriaalin levittäminen täyttävät digitaalisen väkivallan tunnuspiirteistön. Teknologiaa voidaan käyttää myös sijainnin paikantamiseen tai toisen mustamaalaamiseen erilaisissa sosiaalisen median kanavissa.
Kuulin digitaalisen väkivallan konseptista ensimmäistä kertaa Naisten Linjan kautta. Naisten Linja on järjestö, joka tukee väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia. Naisten Linjaan voivat olla yhteydessä myös ihmiset, jotka ovat huolissaan väkivaltaa kohtaavan läheisen puolesta. Järjestö tekee lähisuhdeväkivaltaa ja sen sukupuolittuneisuutta näkyväksi suomalaisessa yhteiskunnassa kitkeäkseen sitä. Viime vuoden lopulla Naisten Linjan Turv@verkko-hanke lanseerasi verkkokyselyn, jolla kerättiin naisten kokemuksia digitaalisesta väkivallasta. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa teknologian välityksellä tapahtuvan naisiin kohdistuvan väkivallan ilmenemismuotoja, jotta sekä väkivallan kokijat että ammattilaiset tunnistaisivat ilmiön, ja siihen voitaisiin sen sanallistamisen myötä aktiivisesti puuttua. Verkkokyselyyn tulleissa vastauksissa kerrotaan esimerkiksi näin:
“Kumppani oli ’auttanut’ sähköpostin luomisessa. Eron jälkeen ymmärsin, että hän oli onnistunut synkronoimaan sähköpostimme ja nähnyt kaikki viestini.”
“Mieheni oli ladannut kokeiluversion vakoiluohjelmasta, jollaisia mainostetaan vanhemmille lasten turvallisuuden nimissä.”
“Oli hyvin häväisty olo, kun toinen vakoilee minua. Tuli mieleen nuoruus, jolloin äiti luki päiväkirjani ja kirjekavereiden kirjeet.”
“Tileille murtautuminen ja vakoileminen tuntui jopa pahemmalta kuin pettäminen useiden naisten kanssa.”
“Teknologisesta väkivallasta tulee vainottu olo, kun mihinkään ei pääse karkuun eikä mikään ole yksityistä.”
Digitaalinen väkivalta on yksi väkivallan ja kontrolloinnin muoto, ja teknologian käytön lisääntyessä myös digitaalisen väkivallan käyttö on kasvanut. Siksi se on sanallistettava: jotta siihen voidaan puuttua lainsäädännöllisesti ja jotta se voidaan arkikokemuksissa ja viranomaisten taholta tunnistaa ja nimetä. Naisten Linja on Suomessa asian edelläkävijä. Täältä löydät lisää tietoa digitaalisesta väkivallasta ja tavoista, joilla siihen voi puuttua.
Sillä digitaalinen väkivalta on väkivaltaa.
Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER