Eriarvoisuus kasvaa ja siksi yhteiskuntaluokista pitää puhua

Muotikuvaston klisee: ylivalottuneessa kuvassa malli syö snägärisafkaa betonilähiössä. Jalassaan hänellä on korkkarit, joiden OVH:lla voisi ostaa koko kioskin. Mutta kun tämä on fantasiaa! Tämä on mielikuvia ja leikkiä! Ihanaa eskapismia!

Paskan marjat.

Minä olen lähiölapsi. Olen kasvanut juuri sellaisessa betonikylässä, jossa käyminen on nykyään kaupunkilaishipstereiden eksoottinen harrastus. Matkustetaan johonkin upeaan kaupunkiin ja ollaan että ohhoh, tästä kuulkaa ihan vain seitsemän metropysäkin päässä asuu sellaisia ihan tavallisia ihmisiä. Tai otetaan instakuva pääkaupunkiseudun lähiön Alepassa einesmaksalaatikko kourassa ja postataan ironisesti häsäreillä #foodporn ja #itis ennen kuin matkustetaan takaisin kantakaupunkikämppään, jonka käsirahan ovat porukat maksaneet.

Siskonpedissä on sketsi, jossa nainen vie uuden miesystävänsä kavereidensa bileisiin. Bileissä naisen kaverit tiedustelevat, mitä mies tekee työkseen. Kun hän kertoo olevansa roskakuski, alkaa yksi ystävistä silminnähden hämmentyneenä romantisoida “roskainkuljettajan” jaloa ammattia. Sketsi on hauska, koska se on totta. Tiedän, koska olen todistanut vastaavaa monesti.

Olen itsekin nykyään koulutettu kaupunkilaishipsteri. Kulutan kulttuuria, designia ja ostan kalliita vaatteita. Ja juuri siitä syystä: jos joskus saatte minut kiinni siitä, että romantisoin lähiökuvastoa, niin pliis: ravistelkaa ja lujaa.

Suomessa on edelleen vaikeaa puhua luokista. Väitän, että puhumattomuus johtaa ja on johtanut siihen, että hyväosaiset eivät tunnista omaa positioaan. Luokista ei puhuta, vaikka tuloerot ovat Sipilän hallituskaudella kasvaneet entisestään. Vähävaraisia paheksutaan tuilla lorvimisesta, mutta rikkaiden verokikkailua helpotetaan hallintarekisterillä. Yhteiskuntaluokka ei ole sosiologinen leikki, vaan ihmisten arkitodellisuutta. Mielestäni luokista pitää oppia puhumaan, jotta eriarvoistavat mekanismit tunnistettaisiin paremmin. Se vaatii sensitiivisyyttä ja oman position tunnistamista. Näistä syistä aion kirjoittaa tässä blogissa luokasta jatkossa enemmän.

Toimikoon tämä teksti johdantona.

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook, Instagram & Twitter!