Hallitus ei ole lukenut omaa tasa-arvo-ohjelmaansa

Luin viime viikolla pääministeri Juha Sipilän ja tasa-arvo-asioista (sic!) vastaavan ministeri Juha Rehulan allekirjoittaman hallituksen tasa-arvo-ohjelman. Se on tärkeä ja tarpeellinen paperi, jonka tulisi (paino konditionaalilla) viitoittaa hallituksen työtä yhdenvertaisuuden edistämisessä. Siksi on hieman erikoista, että pruju saatiin valmiiksi vasta vuoden kuluttua vaaleista (vaalit olivat 19.4. 2015, tasa-arvo-ohjelma hyväksyttiin 4.5. 2016) ja silloinkin kansalaisjärjestöjen painostuksesta. Vielä erikoisempaa on, että hallitus itse ei ilmeisesti ole koko tasa-arvo-ohjelmaa lukenut, sen verran ristiriidassa politiikka painetun tasa-arvosanan kanssa nimittäin on. Katso vaikka:

Näin sanotaan: ”Hallitus pyrkii yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa pienentämään naisten ja miesten palkkaeroja.” (s.3.)

Näin tehtiin: Hallitus solmi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kilpailukykysopimuksen, joka rokottaa erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia ja lisää siten sukupuolten välistä palkkaeroa. Eli hallitus teki oikeastaan ihan päinvastoin kuin lupasi.

Näin sanotaan: ”Perheiden hyvinvointi on vahvistunut.” (s. 5.)

Näin tehtiin: Leikattiin lapsilisiä ja heikennettiin pienituloisten lapsiperheiden hyvinvointia. Perheiden hyvinvointia ei siis vahvistettu.

Näin sanotaan: ”Sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa ja koulutuksen suorittamisessa ovat kaventuneet, myös oppilaiden sosio-ekonominen tausta ja moninaisuus huomioon ottaen.” (s.6.)

Näin tehtiin: Hallitus leikkaa dramaattisesti kaikilta koulutusasteilta, laskee ryhmäkokojen pienentämiseen suunnattua rahaa 20 miljoonasta 15 miljoonaan ja leikkaa opitotukea 25 prosenttia. Erityisesti rokotetaan ammattikouluja, joissa opiskelevat nuoret tarvitsisivat usein erityistä opiskelun tukea ja joiden alasajaminen lisää sosiaalista eriytymistä ja syrjäytymisriskiä. Ammattikoulujen opiskelijakunnasta valtaosa on nuoria miehiä, ja syrjäytyminen on erityisesti nuoriin miehiin kohdistuva sukupuolierityinen ongelma, jota ammattikouluilta leikkaaminen tulee suurella todennäköisyydellä lisäämään entisestään. Ammattikouluilta leikkaaminen vaikeuttaa myös maahanmuuttajanuorten integraatiota, eli ei ainakaan ota huomioon oppilaiden moninaisuutta. Tulevaisuuden Suomessa sosio-ekonominen tausta määrittää opiskelua entistä enemmän, eli homma tulee toimimaan aivan päinvastoin, kuin mitä tasa-arvo-ohjelmassa sanaillaan.

Näin sanotaan: ”Varmistetaan Istanbulin sopimuksen [naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskeva sopimus] toimeenpanon eteneminen [ja] turvakotiverkoston vahvistaminen.” (s.7.)

Näin tehtiin: Valtiovarainministeriö torppasi sosiaali- ja terveysministeriön ehdotuksen turvakotien lisärahoitukseksi (5milj.) ja kutisti sen kahteen miljoonaan euroon. Euroopan neuvoston suositus Suomelle on 500 turvakotipaikkaa. Suomessa paikkoja on 120. Tällä hetkellä turvakotien vuosittainen rahoitus on 11 miljoonaa, eli edes rahoituksen tuplaaminen ei takaisi Istanbulin sopimuksen toteutumista ja turvakotiverkoston vahvistamista läheskään riittävästi. Eli oikeasti olisi pitänyt kirjoittaa: “Istanbulin sopimusta ei edistetä eikä turvakotiverkkoa vahvisteta.” Mutta sehän ei olisi kuulostanut tasa-arvo-ohjelmassa hirveän hyvältä, sen verran Sipilä ja Rehula sentään oivalsivat.

 

Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.

 Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.