Jääkiekosta ja epätasa-arvosta

Tiesittekö, että tasan kuukausi sitten Suomi sai MM-jääkiekossa pronssia? Ette varmaankaan. Eikä ihme, ei siitä nimittäin paljon uutisoitukaan, olihan kyseessä naisten maajoukkue.

Muistin huhtikuussa päättyneen MM-turnauksen uudestaan 5.5. 2017, kun miesten kisat pärähtivät Suomen osalta käyntiin. En usko, että liioittelen väittäessäni, että jo yksi miesten peli sai enemmän medianäkyvyyttä kuin naisten voittama pronssi missään vaiheessa. Ja kun Ranskassa eilen äänestettiin Euroopan suuntaan merkittävästi vaikuttavasta tulevasta presidentistä, viitattiin some-feedissäni Ranskaan lähinnä epäonnistuneen miesten Leijona-pelin yhteydessä.

Ihan sama, mistä näkökulmasta asiaa katsoo, niin jääkiekossa tasa-arvotilanne on kammottava. Tiesittekö esimerkiksi, että naisten maajoukkueen pelaajat joutuvat jopa maksamaan sarjapelien pelaamisesta? Tai että palkittu maalivahti Noora Räty alkoi saada työstään palkkaa vasta, kun hänet oltiin valittu miesten sarjaan? Kuten Juha Hiitelä kiteyttää: “Urheilussa miehen euro ei ole naisen 80 senttiä. Urheilussa miehen euro on yleensä naisen 10 senttiä.” Reilua? Not.

Millä tätä älyttömyyttä sitten puolustetaan? Yksi usein kuultu argumentti on, että naisten jääkiekko ei voi olla yhtä kiinnostavaa kuin miesten, koska miehet ovat fyysisempiä. Seksistisempää läpändeerosta en ihan heti keksi. Tai hetkinen, itse asiassa keksin sittenkin, talviurheilun piiristä myöskin: mäkihypyn nimittäin epäiltiin taannoin olevan naisille sopimatonta, koska se saattaisi vahingoittaa kohtua. Siis vahingoittaa kohtua. You can’t make this stuff up. Sekä fyysisyysargumentti että kohtuargumentti antavat ymmärtää, että naisten peli ei voisi olla kiinnostavaa, koska naiskeho ei ole samanlainen kuin mieskeho. Oikeastaan kumpikaan ei ole edes argumentti, ainoastaan keino ylläpitää vallitsevia hierarkioita. Naisten lajien vähäisen arvostuksen perustaminen kehollisuuteen on nimittäin paitsi seksististä, myös cisseksististä. Kummastakaan en liiemmin perusta.

Toinen syy on – tietenkin – raha. Pelaavilta pojiltahan sitä ei varsinaisesti puutu (täällä lista Liiga-pelaajien liksoista vuodelta 2014), naiset sen sijaan joutuvat maksamaan itse jopa pelivermeensä. Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela selittää tilannetta näin: “Urheilun piirissä ei voi montaa asiaa puhtaalla pakolla edistää.” Niin, no. Tasa-arvo ei etene itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Pakkoa voisi kutsua myös välttämättömyydeksi, mutta tällainen retorinen kikka toki paljastaisi haluttomuuden toimenpiteisiin ryhtymiseen. Jos urheilun tasa-arvoa pidettäisiin oikeasti tärkeänä asiana, se pyrittäisiin korjaamaan. Siihen asti naiset voivat tienata vain miesten sarjoissa.

Tasa-arvoa odotellessa!

Bluestocking Facebookissa!