Kasvattajan hermostumisesta ja opettajan vallasta
Olen opettaja yläkoulussa ja lukiossa. Minulta on mennyt maltti useasti. Olen vaatinut hiljaisuutta huutamalla, heittänyt oppilaita ulos luokasta ja pitänyt useasti aiemmin kovaäänisiä kuin kasvattavia saarnoja käyttäytymisestä. Hermostumisesta jää aina huono fiilis. Hävettää ja harmittaa ihan samalla tavalla kuin silloin, kun hermostuu kaverille, siskolle tai poikaystävälle. Oppilaille hermostuminen ei kuitenkaan ole rinnastettavissa poikaystävälle hermostumiseen: minä ja poikaystäväni olemme tasa-arvoisia, kun taas oppilaisiin nähden minulla on huomattava valta-asema.
Siksi olen kovin hämmentyneenä seurannut lahtelaisopettajan raivostumisesta levinneestä videosta virinnyttä keskustelua, jossa opettajan ja oppilaiden välinen valta-asetelma on surutta sivuuttettu.
Esimerkkejä ope ragee -keissin kapoisesta analyysista löytyy mediasta pilvin pimein. Rikosylikomisario Martti Hirvonen kommentoi Etelä-Suomen Sanomille, että “huutoahan siinä oli puolin ja toisin”, ja lehteenhän se lausunto sitten painettiin. Ylen Kioskin Facebook-videossa sen sijaan viitataan oppilaiden käytökseen näin: “Jos provosoiminen oltais jätetty vähemmälle, niin ehkä lopputuloskin ois ollut erilainen.” Kaiken kukkuraksi opettajaksi valmistunut tuttuni komppasi Facebookissa Iltalehden tekstiä, jossa toimittaja kertoi 13-14 -vuotiaalle olleen helpotus, kun isokokoinen miesopettaja oli pitänyt pedagogisen (kröhöm…) kurinpalautuksen sanomalla: “Jos vielä kerran teet noin, toinen meistä lähtee vankilaan ja toinen hautaan.” MTV puolestaan uutisoi videolla räyhäävän opettajan saavan ymmärrystä, koska hän joutui teinien “joukkokiusaamaksi”.
Nämä toteamukset särähtävät korvaan, koska niissä annetaan ymmärtää opettajien ja oppilaiden olevan keskenään tasavertaisia, mikä ei pidä paikkaansa. Opettajalla on koulussa runsaasti valtaa, oppilailla sormustillinen. Opettaja on kasvatusalan ammattilainen, oppilaat ovat kasvuvaiheessa. Opettaja on aikuinen, oppilaat opettelevat kasvamaan aikuisiksi. Konfliktitilanteessa opettajan sana on vahvempi kuin oppilaan. Parhaimmassa tapauksessa oppilaita kuunnellaan, mutta opettajalla on aina lopullinen päätösvalta.
Pitäisi olla itsestään selvää, että sillä, jolla on runsaasti valtaa, on myös verrattain paljon vastuuta. Koulussa se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että opettaja ei voi pelata teini-ikäisten kanssa samoilla käytöskorteilla (mistä johtuen on hyvin hämmentävää lukea kollegojen kommentteja, joissa tätä opettajan työn perusetiikkaan liittyvää seikkaa ei olla juurikaan ajateltu). Toisin sanoen, jos oppilas vittuilee, ei opettaja voi ajatella, että servaanpa tilanteen ja pistän tuplasti takaisin. Ammattikasvattajan tulisi ainakin pyrkiä ymmärtämään, että teinin huonon käytöksen taustalla saattaa olla asioita, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että hänen elämässään ei ole luotettavia aikuisia. Siinä sopassa yksi ammattietiikkansa sivuuttava opettaja tuskin varsinaisesti tukee teinin omaa kasvua eheäksi aikuiseksi.
Mutta vaikka lahtelaisopettajan toiminta edustaakin kaikkea muuta kuin esimerkillistä ammattietiikkaa, tuntuu videon levittäminen nettiin jokseenkin kohtuuttomalta rangaistukselta. Ehkäpä nauhan näyttäminen reksille ja vanhemmille olisi riittänyt? Jäätävän mediamyllytyksen yhteydessä ollaan kuitenkin sivuutettu opettajan ja oppilaan välinen valtasuhde täysin, ja päädytty sen sijaan klikkivimmassa käsittelemään mediaseksikkäitä ikuisuusotsikoita aiheista “nykynuoriso on pilalla” ja “opettajien auktoriteetti on hukassa”. Tiedoksi: nykynuoriso on ollut pilalla 1800-luvusta lähtien ja opettajien valta-aseman turvaa työehtosopimus, ammattiliitto ja koululaitokseen sisäänkirjoitettu hierarkia.
Siispä media ja opettajakollegat: jos opettajien ja oppilaiden hyvinvointi kiinnostaa, niin kirjoittakaa mieluummin siitä, miten koulutusleikkaukset lisäävät paitsi opettajien työtaakkaa, myös nuorten keskinäistä eriarvoistumista.
Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook täällä & Instagram täällä! Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille