Keskustelen jatkossa useammin kuplani sisällä

Osallistuin taannoin paneelikeskusteluun neljän muun feministin kanssa. Meillä oli kaikilla erilaiset lähtökohdat ja olimme toteuttaneet aktivismiamme toisistamme eriävin tavoin. Olimme keskenämme myös eri-ikäisiä ja ihoiltamme eri värisiä. Ensisijaisesti meitä yhdisti yksi asia: Olimme kaikki feministejä isolla F:llä.

Keskustelu kesti pitkään ja oli varsin polveilevaa. Feminismistämme huolimatta huomasimme olevamme keskenämme myös eri mieltä nyansseista ja yksityiskohdista. Haastoimme toisiamme avoimesti ja katsoimme asioita omista tulokulmistamme, mutta feministinen kaikupohjamme oli yhteinen. Tuo kaikupohja lienee toiselta nimeltään se, mitä nykykeskustelussa kutsutaan usein kuplaksi.

Viime vuosina kuplista ollaan keskusteltu kyllästymiseen asti. Säännöllisin väliajoin joku relevantti ja kovaääninen mediataho jyrähtää, että ihmiset eivät enää keskustele erimielisten kanssa, ja että jokaisen olisi syytä katsoa oman kuplansa ulkopuolelle. Ihmiset ovat kuulemma liian ihastuneet omanmielisiinsä. Lisäksi yhteiskunnallisten ajatusten jakaminen sujetuissa ympyröissä – eli niissä kuuluisissa kuplissa – rajoittaa ihmisten keskustelukykyä. Särkekää kuplanne ja altistakaa itsenne uusille ajatuksille, toitottaa yhteiskunnallinen kolumnisti toisensa perään.

Mutta emmekö me muka jo tee niin?

Suunnilleen vuosikymmen sitten tuttavapiirini koostui varsin homogeenisesta ihmisryhmästä. Vaikka usein sanotaan, että some lisää kuplia, kasvatti Facebookiin liittyminen ainakin omaa sosiaalista horisonttiani. Myöhemmin liityin myös Twitteriin, jossa seuraan ja keskustelen aktiivisesti sellaisten ihmisten kanssa, joita en ole koskaan tavannut ja joiden maailmankatsomus on omastani eriävä. Sosiaalisen median algoritmeilla on eittämättä tendenssi tarjota käyttäjilleen kohdennetusti kustomoitua sisältöä, mutta siitä huolimatta olen huomannut, että tällä hetkellä keskustelen somessa feministikuplani ulkopuolella enemmän kuin koskaan.

Paneelikeskustelun jälkeen minulla oli inspiroitunut olo. Ajattelin, että ohhoh, tällaistakin keskustelu voi toden totta olla! Olin saanut uusia ajatuksia, haastanut omaa ajatteluani ja löytänyt feminismiini uusia sävyjä. Tajusin, että olin jo pitkään hakenut ajatteluni rajoja käymällä keskusteluja kuplani ulkopuolella, mutta unohtanut kurkata kuplani sisään. Tajusin myös, että minulla oli ollut kuplaani ikävä, vaikka olin mukamas elänyt koko ajan sen keskellä!

En kehoita ketään sulkemaan korviaan. Erilaisten näkemysten törmäyttäminen on tärkeää, jos halutaan ottaa yhdessä selkoa todellisuudesta, ymmärtää erilaisia lähtökohtia ja luoda demokraattista keskustelukulttuuria, johon jokainen kokee osallisuutta. Mutta mielestäni on vähintään yhtä tärkeää jalostaa omaa ajattelua kuuntelemalla ja keskustelemalla sellaisten ihmisten kanssa, jotka voivat tietämyksellään venyttää oman kuplan rajoja sisältäpäin. Kas kun feminismi kehittyy parhaiten kuuntelemalla erilaisia feministejä.

Ja he taas ovat aika usein siellä kuplan sisällä.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER