Kouluihin tarvitaan lisää miesopettajia, mutta perusteet ontuvat

Tarvitaanko kouluihin lisää miesopettajia? Opetushallituksen mukaan vastaus on kyllä. Poikien oppimishaasteet ja -ratkaisut vuoteen 2025 -dokumentissa todetaan suoraviivaisesti, että miesopettajien määrää tulee kasvattaa. Tasa-arvon näkökulmasta tämä on sinänsä järkevä tavoite: suomalaiset työmarkkinat ovat vahvasti eriytyneet, ja segregaation purkaminen auttaisi palkkatasa-arvon toteutumista ja sukupuolittuneiden oletusten purkamista. Miesopettajien määrän lisääminen antaisi lisäksi lapsille ja nuorille viestin siitä, että opetus- ja kasvatustyöhön ovat päteviä ihan kaikki sukupuolet. Eli kyllä, myös minä liputan opettajakunnan sukupuolijakauman tasaamista ja miesopettajien määrän kasvattamista.

Sen sijaan en liputa kaikkia tapoja, joilla tasaamista on julkisesti perusteltu.

Toissapäivänä törmäsin seuraavaan lausuntoon: “Kun puhutaan poikien oppimishaasteista, ehkä miehet pystyvät puhuttelemaan varsinkin haasteellisempia ryhmiä joissain tapauksissa mahdollisesti paremmin.” Naisopettajana en suoranaisesti ilahtunut yhtäläisyysviivasta, jonka opetusneuvos tuli lausunnossaan vetäneeksi sukupuoleni ja ammattitaitoni välillä. En tee työtäni sukupuolellani, enkä ole ensimmäisen työvuoteni jälkeen ollut yhtään naapuriluokan miesopettajaa enempää ongelmissa työrauhan säilyttämisen kanssa.

Samana päivänä toisessa uutisessa useampikin virkamies pohti, että miehet eivät lähde opettajiksi, koska palkka ei vastaa työn haasteellisuutta. “Rahaa ei ole tarjolla, se on kutsumusammatin ongelma”, todetaan jutussa. ‘Kutsumusammatti’ on jo pitkään kuulostanut korvissani termiltä, jolla perustellaan naisvaltaisten alojen matalia liksoja. Palkat laahaavat siitä huolimatta, että naisvaltaisilla aloilla on kritisoitu palkkoja ties kuinka pitkään. Raha ei tosiaankaan ole ainoastaan miehiä pohdituttava asia, vaikka sen merkitys tuntuukin nousevan helpommin esiin silloin, kun puhutaan miestyöntekijöistä. Naisopettajana voin todeta, että kyllä se palkka minuakin mietityttää. Etenkin nyt ollessani virkavapaalla, jonka ajan koulutukseni takaa minulle saman palkan haastavassa, mutta opetustyötä kevyemmässä etätyössä.

Puheenvuoroissa on ilmaistu, että miehiä tarvitaan, koska miehet handlaavat hankalat tilanteet paremmin, ja että palkasta pitää puhua nyt, koska raha on miehille tärkeämpää. En voi puhua kaikkien naisopettajien puolesta, mutta itse koen tällaiset kommentit vähättelevinä. Myös historiallinen konteksti asettaa ne outoon valoon: Peruskoulun opettajisto on ollut Suomessa aina naisvaltainen. Naisvaltainen opettajakunta on nostanut Suomen koulutuksen kansainväliseksi kärkimaaksi, ja naisvaltainen opettajakunta on se, jonka palkkaa leikattiin ja jonka työmäärää kasvatettiin viime hallituskaudella. Kikyä sorvatessa ei juurikaan puhuttu työn vetovoimaisuudesta – saahan kutusumusammatissa kiitoksen muutenkin kuin palkkakuitin muodossa.

Siinä opetushallituksen dokumentissa muuten todettiin myös, että sukupuolistereotyyppisia oletuksia tulisi purkaa. Ehkäpä niin voisi toimia myös suhteessa opettajiin?

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER