Kun Pariisista tuli rasistien keppihevonen

“Ooksä lukenut uutisia?” kysyin ystävältäni lauantaiaamuna herätessäni tämän sohvalta. Ystävä lämmitti kuopukselleen maitoa mikrossa ja nyökkäsi vakavana. Neljän vanha esikoinen leikki lattialla samalla kun yritimme vaivihkaa selata TV-kanavien uutisia ja etsiä lähetystä, jossa Pariisin iskuista kerrottaisiin mahdollisimman neutraalisti eikä lapsi joutuisi näkemään koko maailman pahuutta omassa olohuoneessaan. Yritys oli tietenkin mahdoton, sillä kuinka terrori-iskuista, joissa menehtyi liki 130 sivullista ja loukkaantui yli 350, voisi raportoida “neutraalisti”?

 

Iskujen aiheuttama suru, pelko ja hämmennys tuntuivat tiivistyvän rivitaloasunnossa, jossa pohdin, kuinka tapahtuneesta voisi puhua neljävuotiaan kuullen tai hänen kanssaan. Pohdin myös, millaiseen maailmaan kaksikuukautinen aamumaitoa nauttiva kummilapseni oli syntynyt. Tietenkin haluaisin, että hän saisi kasvaa maailmassa, jossa ei ole terroria eikä mielivaltaa, mutta pelkäänpä sen olevan utopistinen toive. Sen sijaan vähemmän utopistinen toive on, että kummilapseni saisi kasvaa sellaiseksi kuin itse haluaa sellaisessa maailmassa, jossa moninaisuus on rikkaus eikä ihonväri tai uskonto määritä ihmisarvoa. Muun muassa siitä syystä olinkin järkyttynyt kannanotoista, joita osa suomalaisista päättäjistä kirjoitti iskujen jälkeen.

 

Maahanmuuttokriittisistä rasistisista teksteistään laajalti tunnettu europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kirjoitti avoimella Facebook-seinällään: “Eurooppalainen rasismi syrjäytti ja radikalisoi tämän hädänalaisen aika nopeasti. Rekisteröityi turvapaikanhakijaksi lokakuussa ja teki joukkomurhan Allahin nimeen marraskuussa.” Tekstillä Halla-aho viittasi Syyrian passiin, joka Pariisin iskujen tutkinnan yhteydessä löytyi, ja jatkoi siten tuttua retoriikkaansa, jonka mukaan islam on väkivaltainen uskonto ja muslimit vääjäämätön uhka valkoiselle sivilisaatiolle.

 

Fasistisista lausunnoistaan tutuksi tullut Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen sen sijaan kommentoi Pariisin iskuja Facebookissa seuraavasti: “Islamilainen kulttuuri ja länsimaalainen kulttuuri eivät ole sovitettavissa yhteen, minkä vuoksi maahanmuutolle kolmansista maista on saatava loppu.” Immonen vaikuttaa suuressa viisaudessaan unohtaneen, että itse asiassa Pariisi on useita vuosia ollut monikulttuurinen suurkaupunki, jossa muslimit ja kristityt ja ruskeat ja valkoiset ihmiset ovat asuneet toistensa naapureina varsin sopuisasti.

 

Helsingin kaupunginhallituksen Perussuomalaisten varavaltuutettu Olli Kalevi Sademies puolestaan kirjoitti: “Koraanin mukaan muslimi saa ja hänen pitääkin valehdella vääräuskoisille, mikäli se edistää islamin sanomaa.” Suoranaisen virhetulkinnan lisäksi Sademies asettui valmiiksi uhrin asemaan toteamalla, että media kuitenkin kääntää hänen “vastareaktionsa” rasismiksi. Perussuomalaisten löyhäksi kokemaansa maahanmuuttolinjaa kritisoinut Sebastian Tynkkynen kirjoitti blogissaan: “Islam ei ole pohjimmiltaa rauhan uskonto, vaan päin vastoin (sic).” Kuin kirsikkana kakun päällä Teuvo Hakkarainen, tuo eduskunnan ylpeys, kommentoi Pariisin iskuja ja siivitti samalla rasistista agendaansa linkkaamalla Mitä Vittua -lehteen, joka on hänen mukaansa “aivan yhtä luotettava lähteenä kuin valtamediamme – jos ei jopa luotettavampi, eikä käytä veronmaksajien varoja uutisointiin.”

 

Mitä vittua, teki tosiaan mieli kysyä näitä päivityksiä lukiessa. Satoja ihmisia on loukkaantunut ja kuollut terrori-iskuissa, ja (perus)suomalaiset poliitikot käyttävät energiaansa kommentoimalla islamia ja maahanmuuttoa, eivät terrorismia ja ihmisten hätää. “Vastenmielinen reaktio on ollut se tapa, jolla rasistit – myös Suomessa – ovat käyttäneet Pariisin tragediaa levittääkseen vihaansa islamia, maahanmuuttajia ja toisin ajattelevia maanmiehiään kohtaan. Toimillaan rasistit lietsovat pelkoa eli tekevät juuri sen, mitä terroristit toivovat”, kiteyttää Sami Sillanpää Helsingin Sanomissa.

 

Pariisin iskujen käyttäminen rasistisen agendan keppihevosena perustuu samanlaiseen väkivaltaiseen mekanismiin kuin itse iskut. Toivonkin, että ihmiset pitävät jatkossakin meteliä rasismia vastaan ja moninaisuuden puolesta. Sillä samalla pidetään meteliä terrorismia vastaan ja vapauden puolesta ja ollaan luomassa sitä maailmaa, jossa toivon kummilapseni kasvavan ja kehittyvän.