Kun rasistinen isku ei hetkauta

Suomessa eletään synkkiä aikoja. Abdulkarim ja Saarikoski laskivat, että vajaan kahden kuukauden aikana turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskuksiin on kohdistunut jopa kuusi väkivaltaista iskua, jotka ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Siis liki isku viikossa. Näiden iskujen lisäksi uutiskynnys ylittyi myös vastaanottokeskuksen lipputankoon elokuun lopulla hilatusta natsilipusta, joka on eleenä niin vastenmielinen, että oksettaa.

Vastaanottokeskuksiin kohdistuvien iskujen motiivi on muukalaisviha ja rasismi, tämä lienee sanomattakin selvää. Toisin sanottuna ihmisiä solvataan, uhkaillaan ja jopa pahoinpidellään, koska he ovat jonkin muun värisiä kuin valkoisia. Jo lähtökohtaisesti julmat rasistiset teot muuttuvat entistä julmemmiksi, kun ne kohdistetaan turvapaikanhakijoihin, joilla on suurella todennäköisyydellä taustallaan traumaattisia kokemuksia sodista ja lähtömaan väkivaltaisuuksista.

Viikonloppuna uutisoitiin, että Ylivieskassa heitettiin polttopulloja (kyllä, monikossa) turvapaikanhakijoiden majoituskeskukseen, johon oli sijoitettu 14 alaikäistä nuorta ja lasta. Iskulla pyrittiin pelottelemaan ja vahingoittamaan ei-valkoisia ihmisiä ja iskun tekijöiden tiedossa oli, että joku näistä ihmisistä (lue: lapsista) voisi myös kuolla. Mitä tapahtui uutisoinnin jälkeen? Ei mitään. Yksikään seuraamistani kansanedustajista ei kirjoittanut iskusta muuten aktiivisilla Facebook-sivuillaan. Yksikään poliitikko ei antanut eikä heiltä pyydetty lausuntoa, jossa tuomittaisiin polttopulloisku. Siinä missä lahtelainen Ku Klux Klan -kaapuun sonnustautunut rasisti aiheutti mittavan some- ja uutiskohun, vaiettiin Pohjanmaan polttopulloiskusta liki välittömästi tapahtuman jälkeen.

Vaikeneminen kertoo normalisoitumisesta. Rasistiset iskut ovat Suomessa yleistyneet tänä syksynä sellaiseen mittakaavaan, että niistä uutisoiminen ei yllätä enää ketään. Minua karmaisee, että rasistinen polttopullopelleily ei kirvoita kannanottoja tai laajamittaista julkista paheksuntaa. Ikään kuin isku olisi jo ollut tiedossa ja sitä olisi kommentoitu etukäteen.

Rasismia vastaan kamppailusta ei tietenkään olla luovuttu. Lukuisat poliitikot ja kansalaisaktivistit tekevät runsaasti töitä sen eteen, että rasismi loppuisi. Polttopulloiskun kommentoimatta jättäminen ei tarkoita, ettei ihmisiä kiinnostaisi, vaan sitä, että rasismista on tullut arkea. Siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi: pidetään meteliä jatkossakin! Rasismista ei saa vaieta.