Lisää tasa-arvoa politiikkaan, kiitos!

3.3. 2016 eduskunnan kyselytunnilla käytiin seuraavanlainen sananvaihto yhteiskuntasopimuksen sukupuolivaikutuksista:

Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.): ”Jälleen kerran käytiin pienituloisten naisten, erityisesti julkisen sektorin naisten kukkarolla. On hyvin vaikea hyväksyä sitä että maksajiksi joutuvat kerta toisensa jälkeen julkisen sektorin pienipalkkaiset naiset. — Aikooko hallitus jollain tavalla tehdä tästä kokonaisuudesta hyväksyttävämmän ja tasa-arvoisemman omilla päätöksillään?”

Pääministeri Juha Sipilä: ”Ei tätä kokonaisuutta tai pakettia ole suunnattu kyllä mitenkään julkiset sektorin naisia vastaan (vaikka se rokottaakin reippaasti nimenomaan julkisen sektorin naisia, toim. huom.). Ja nyt haluan korostaa sen että tämä on työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopima asia eikä hallitus ole nyt tätä ratkaisua ohjannut.”

Sipilä sysäsi nokkelasti vastuun työmarkkinajärjestöille ja antoi jännästi kuvan, että pääministerillä ei mukamas olisi sanavaltaa neuvotellun sopimuksen tasapainottamiseen. Sipilä jätti lisäksi mainitsematta, että hallitus kiristi yhteiskuntasopimuksen uhkailemalla pakkolaeilla, jotka olisivat osuneet julkisen sektorin naisvaltaisille aloille vielä kovemmin kuin työmarkkinajärjestöjen kovassa paineessa ja kiireessä neuvottelema yhteiskuntasopimus. Ja myös sen, ettei hallitus ole liki vuoden toimittuaan saanut edelleenkään valmiiksi jo syyskuussa lupailemaansa tasa-arvo-ohjelmaa.

Moitin aiemmin Suomen Saturday Night Livea sukupuolten stereotyyppisesta esittämisestä ja naisten vähäisyydestä, mutta viime jaksosta lähetän ohjelman tekijöille valtavat aplodit ja lämpimän halauksen. Jään hekumoimaan ajatuksella, että alla oleva biisi esitettäisiin livenä seuraavalla eduskunnan kyselytunnilla. Me ollaan ne!