Lisää vaakakapinaa, kiitos!
Vuonna 2012 Mannerheimin lastensuojeluliitto julkaisi kyselyn, jonka mukaan 15-18-vuotiaista tytöistä lähes 90 prosenttia toivoi olevansa hoikempia ja liki 73 prosenttia oli tyytymättömiä omaan vartalotyyppiinsä. Tämän vuoden alussa Ylen Taloustutkimuksella teettämä kysely paljasti, että 84 prosenttia naisista oli tyytymättömiä painoonsa. Luvut ovat järkyttäviä. Ja niiden syyt on iskostettu meihin syvälle.
Olen piinkova feministi ja liputan näkyvästi moninaisen vartalokuvaston ja diversiteetin puolesta. Ihailen ystävääni, joka kertoi kantaneensa eräänä päivänä spontaanisti vaa’an takapihan roskakatokseen kyllästyttyään ulkonäkönsä ja painonsa arviointiin. En ole kiinnostunut kanssaihmisteni painoindeksistä ja ärsyynnyn media välittämästä, yksipuoleisesta naiskuvasta ja naisten ulkonäön arvioinnista. Miksi sitten suhtaudun itseeni niin kriittisesti?
Olen tuntemieni naisten tavoin oppinut arvioimaan kehoani suhteessa meille esitettyyn ideaaliin. Elämme kulttuurissa, jossa naisvartalo on toistuvasti katseen kohteena. Mainos- ja mediakuvasto yhdessä sukupuolittuneen kulttuurin kanssa luovat noidankehän: naisten esineellistävä esittäminen vaikuttaa kulttuuriin, jossa naisia arvioidaan ulkoisin perustein, mikä taas ruokkii median representaatioita.
Omaa kroppaani alettiin arvioimaan avoimesti täytettyäni 12 vuotta. Yläasteelle mennessäni olin kuullut jo useita kommentteja rinnoistani ja takapuolestani. Lisäksi sekä tutut että tuntemattomat ajattelivat, että on ok kommentoida murrosikäisen tytön painonnousua. Opin, että suurin kohteliaisuus, mitä naiselle voi sanoa, on kysyä, onko tämä laihtunut. Kun olin siinä iässä, että pääsin baariin, opin myös, että verbaalisen arvioinnin lisäksi naisvartaloihin kohdistuu myös fyysistä häirintää: en edes jaksa laskea kaikkia niitä kertoja, joina minua on puristettu takapuolesta tai olen joutunut artikuloimaan, että minuun koskeminen ei ole ok edes tanssilattialla.
Ei liene ihme, että sairastuin lievään syömishäiriöön, joka vaikuttaa kehonkuvaani vielä tänäkin päivänä. Järkiperäisesti ymmärrän oikein hyvin, että en kostu mitään siitä, että suhtaudun ulkonäkööni kriittisesti. Ymmärrän paperilla myös, että onnellisuuteni ei ole sidottu siihen, paljonko painan. Siitä huolimatta minun on toisinaan mahdotonta suhtautua itseeni lempeästi. Vähitellen olen rohkaistunut puhumaan asiasta myös ääneen. On ollut järkyttävää huomata, kuinka moni tuttavapiirissäni on kamppaillut tai kamppailee samankaltaisten tunteiden ja kokemusten kanssa. Toisaalta, 84 prosenttia. Meitä on ihan helvetisti.
2010-luvulla suomalaisissa medioissa ryhdyttiin puhumaan naisten ulkonäköpaineiden ohella myös miehiin kohdistuvista ulkonäköpaineista. Lanseerattiin termi “adoniskompleksi”, jolla tarkoitetaan miesten pakkomielteisen kehonmuokkauksen avulla tavoittelemaa lihaksikasta vartaloa. Toisin sanottuna aikana, jona olin odottanut naisiin kohdistuvien ulkonäköpaineiden vihdoin vähenevän, laajenivat ne sen sijaan koskemaan enenevissä määrin myös miehiä.
On kiinnostavaa, että samat kuvastot, jotka esittävät naisideaalin hentona, pienenä ja hauraana, esittävät miehet superlihaksikkaina ja -voimakkaina. Se kielii siitä, että representaatioilla on todellakin väliä, kun rakennetaan käsityksiä sukupuolista ja siitä, millainen naiseus tai miehuus on tavoiteltavaa. Yllättävää kyllä, sama huomio luo myös toivoa, sillä siellä missä on normi, on myös mahdollisuus kumouksellisuuteen. Ulkonäkökeskustelu on onneksi jo niin pitkällä, että kumouksellisuudella on jopa nimi: kehopositiivisuus. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että opettelisimme rakastamaan kehojamme sellaisina kuin ne ovat sen sijaan, että pyrkisimme toistuvasti kohti laihempaa ja kiinteämpää kehoa. Laajemmassa mittakaavassa se tarkoittaa sitä, että kehopositiivisuuteen sitoutuisi niin paljon ihmisiä, että sillä olisi vaikutus sekä kulttuuriin, representaatioihin että ihmisten kokemuksiin itsestään.
Siinäpä sanoma, jonka levittämistä kannatan 110 prosenttisesti.
Seuraatko jo somessa? FACEBOOK ja INSTAGRAM.
Kommentointi sallittu vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.