Mystinen kohtu ja muita lisääntymismyyttejä
Lueskelin viikonloppuna junamatkalla uutta Trendiä. Viimeisellä sivulla oli teaser tulevasta numerosta, jossa on odotettavissa muun muassa seuraavaa: “ONNELLINEN LAPSETON ELÄMÄ. Yhä useampi meistä ei tee lapsia. Miksi lapseton nainen silti joutuu selittelemään elämäänsä? On muutoksen aika.” Touché ja niin on! MInäpä kerron, miksi olen sataprossaa samaa mieltä.
Olen 29-vuotias. Minulla ei ole lapsia. Lasten hankkimatta jättäminen on oma valintani, mutta saattaa olla, että jossain vaiheessa haluan sittenkin jälkikasvua. Itse asiassa olen ihan viime vuosiin saakka ajatellut, että haluan ihan varmasti joskus omia lapsia. Kunnes sitten hiljalleen totesin, että elämä saattaisi olla ihan mukavaa myös kokonaan ilman. Minulle päättämättömyys ei ole ongelma. Ikävä kyllä joillekin se tuntuu olevan. Tässä klassikkoläpät, jotka olen kuullut elämässäni vähintään kerran:
- Biologiasta paasaaminen. Esimerkiksi: “Kyllä ne lapset kannattaisi tehdä nuorena. Myöhemmin munasolut hupenevat ja sitten saattaakin tulla kiire.” Kiitos tietoiskusta, mutta minulla ei senkään jälkeen ole hoppu hankkia lapsia. Ja niistä munasoluista sen verran, että ne, jotka puhuvat biologisesta kiireestä tarkoittavat usein itse asiassa sosiaalista painetta. Joka helpottaa, kun lakataan vauhkoamasta.
- Naiskehon mystifiointi ja naiskehon tehtävän (äitiys!) määrittäminen. Esimerkiksi: “Naiskeho on kaikessa elinvoimaisuudessaan ja hedelmällisyydessään suorastaan taianomainen!” Myös: “Naisen rinnat ovat imettämistä varten.” Muista en tiedä, mutta minun kohtuni ei ole mystinen. Se on elin, jonka käyttämisestä lisääntymistarkoituksissa päätän yksin minä. Kuten myös rinnoistani ja imetyksestä, jos sitä on tarpeen tulevaisuudessa pohtia.
- Oletus siitä, että kaikki haluavat lisääntyä. Esimerkiksi: “Koskas olet ajatellut niitä lapsia sitten?” En tiedä. Mutta olisiko parempi small talk -aihe vaikkapa ihan perinteinen on ilmoja pidellyt tai ai että kun onkin hyvää tämä kahvi?
- Ajatus, että vain lapsen kautta ihminen voi oivaltaa elämästä jotain. Esimerkiksi: “Tajuat sitten, kun sinulla on omia lapsia.” Vanhemmuus on takuulla palkitsevaa ja opettavaista. Sen sijaan ajatus siitä, että lapseton ei voisi oivaltaa samoja asioita jotain muuta kautta, on taantunut ja vanhanaikainen.
Vaikuttaa siltä, että naisen lisääntyminen on intiimiydestään huolimatta varsin suosittu keskusteluaihe. Jos et usko, suosittelen jatkolukemiseksi Stuff About -blogin Taru Marin tekstiä siitä, mitä häneltä on kysytty synnytyksen jälkeen. Ja sitä tulevaa lehtiartikkelia, jossa kerrotaan, miksi lapsettoman pitää selitellä valintojaan. Uutta Trendiä odotellessa!
Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.
Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.