Naisten hiljentämisestä ja vihapuheesta – case Turhuuksia

Internetin vihapuheessa on kolme pääpilaria: rasismi, anti-islamismi ja naisviha. Näin kirjoittaa Katju Aro vuonna 2015 julkaistussa ansiokkaassa analyysissaan Rasismi ja naisviha, erottamattomat.

 

Lilyssä nähtiin taannoin malliesimerkki Aron kuvailemasta vihapuheesta. Turhuuksia -blogi julkaisi tekstin otsikolla Feminismi pilasi poikaystäväni. Tekstissä bloggaaja kuvailee, kuinka ei kyennyt ymmärtämään poikaystävänsä muukalaisvihamielistä ja sovinistista maailmankuvaa, joka perustui MV-lehden kaltaisiin tietolähteisiin. Lopulta kirjoittajan ja poikaystävän tiet erkanivat rutkasti toisistaan eroavien näkemysten vuoksi.

 

Bloggauksen raflaava otsikko oli liikaa MV-lehden lukijoille ja toimitukselle, joka julkaisi tekstin nettilehdessään lähes sellaisenaan. Tapahtui toinen Aron kuvailema nettivihapuheelle ominainen käänne. Aro kirjoittaa:

 

“[nettivihapuheelle on ominaista, että] julkisuudessa esiintyvät johtohahmot synnyttävät liikehdinnälle ideologisen ja retorisen kehyksen kirjoituksilla, jotka lietsovat eroja, mutta pysyvät silti laillisuuden rajoissa. Näppäimistöjen anonyymit nettisoturit käyvät sitten levittämässä viestiä huomattavasti törkeämmin sanavalinnoin – kenenkään joutumatta vastuuseen.”

 

Kuin oppikirjan mukaan MV-toimitus julkaisi tekstistä kappaleita, joita avasi omasta näkökulmastaan kehnosti ja osoitellen, mutta kuitenkin siten, että varsinainen vihapuheen tunnusmerkistö ei täyttynyt. Näppäimistöjen anonyymit nettisoturit vastasivat nettilehden toimituksen kutsuhuutoon ja täyttivät Turhuuksia -blogin kommenttiboksin – yllätys, yllätys! – rasismilla, anti-islamismilla ja naisvihalla. Lopputuloksena bloggaaja sai lukea olevansa muun muassa hirviö, typerä femakko, suvakkihuora, vätysmäinen nainen ja ihmiskuonaa. Feministejä kommentoijat kuvailivat tyhminä ja rumina urapyrkyrilutkina, jotka kerjäävät raiskausta ja jotka siis myös pitäisi raiskata. Naisten kuvailtiin kuluvan miesten käytössä ja feministien kanssa seurusteleviin miehiin viitattiin muun muassa pienimunaisina, testosteronittomina ja ällöttävän naismaisina (koska naiseus nyt vaan on lähtökohtaisesti halveksuttavaa).

 

Kommentit kuvastavat nettimesoajien misogynistista maailmaa, jossa sukupuoli on kaksinapainen ja sukupuolten käyttäytymismallit määräytyvät kommentoijien omien, kapeiden koodistojen mukaisesti. On surkuhupaisaa, että kommenteissa syytetään feministejä miesten kontrolloinnista, mutta samalla kommentoijat itse määrittelevät maskuliinisuuden hyvin kapeasti. Se jos mikä on omiaan rajaamaan miesten – siis myös niiden vihapostia netissä suoltavien miesten – liikkumatilaa. Enkä edes viitsi aloittaa siitä, miten ristiriitaista on, että vihaviestien tehtailijat ratsastavat naisten oikeuksilla vastustaessaan islamia, mutta samaan aikaan näppäimistöt ympäri Suomen laulavat suvakkihuoraa ja raiskausukaaseja.

 

Viimeksi kun katsoin, oli Turhuuksia -blogin teksti kerännyt 76 kommenttia, joista valtaosa täyttää vihapuheen ja nettikiusaamisen kriteerit. Huorittelulla ja raiskausuhkauksilla on vain yksi päämäärä: näyttää naisille naisten paikka ja pitää heidät (meidät!) hiljaisina. Rebecca Solnit (jota saamme kiittää termistä mansplaining) kirjoittaa: “Violence is one way to silence people, to deny their voice and their credibility, to assert your right to control over their right to exist.” Lisää sanan “violence” paikalle “Internetin vihapuhe”, ja mesoajien agenda on paljastettu: kyse on naisiin kohdistuvasta kontrolloinnista ja vallankäytöstä.

 

Feminismiä tarvitaan muun muassa tekemään valtarakenteet näkyviksi ja lopettamaan naisiin kohdistuva kontrolli ja pelotelu. Kuten Turhuuksia -blogin kommenttikenttä todistaa, ei tarve ei ole kadonnut mihinkään. Tsemppiä bloggaajalle, ei vihapuheelle!