Neljännen aallon feministin vastine Laura Honkasalolle
Feministi ja kirjailija Laura Honkasalo kirjoitti pari päivää sitten Anna-lehteen kolumnin otsikolla: Kuka pilasi feminismin? Honkasalon mielestä on “ahdistava ajatus”, että enää ei ole tilaa “maltilliselle feminismille”. Nykyfeminismi on pilalla, koska se on liian vaikeaa: Oli kuulemma helpompaa olla feministi silloin, kun “väännettiin naisten oikeudesta suorittaa yliopistotutkinto”.
Kuulostaa siltä, että nykyfeminismi on pilannut Honkasalon fiiliksen. Hän ei tahdo potea tunnontuskia ihonväristään (valkoinen) enkä kahdesta jalastaan (joilla hän kävelee), poteehan hän syyllisyyttä jo valmiiksi esimerkiksi orjalaivoista. Honkasalolta jää näkemättä, että kukaan ei vaadi häntä potemaan tunnontuskia yhtään mistään. Sen sijaan uuden polven feministit (joihin luen myös itseni) vaativat entistä voimakkaammin ihmisiä tunnistamaan omat etuoikeutensa. Kyllä, se on kova koulu. Mutta hemmetin opettavainen. Siksi minusta onkin surullista, että Honkasalon kaltaiset fiksut tyypit eivät viitsi haastaa itseään käymään sitä loppuun.
Puhun kokemuksesta. Valmistuin viime vuonna sukupuolentutkimuksen maisteriksi. Se oli toinen maisterintutkintoni ja tein sen vilpittömästä halusta oppia lisää feminismistä. Koko opiskeluajan osallistuin myös aktiivisesti nettikeskusteluihin ja luin erilaisilla foorumeilla käytyjä keskusteluja. Maisterintutkinnoissa vahvistin ymmärrystäni akateemisista viittauskäytännöistä, opin tutkimustekstin muodon ja luin useita kiinnostavia, feministisiä klassikkoteoksia. Feministisillä foorumeilla ymmärsin sen sijaan muun muassa, että ei-valkoisilla ihmisillä on todennäköisesti validimmat käsitykset rasismista kuin minulla, ja että jos transihminen sanoo biologisen sukupuolen olevan käsitteenä kyseenalainen, niin se todennäköisesti sitä myös on (vink vink, Laura Honkasalo!). Maisteriopinnoissa opin argumentoimaan, feministisillä foorumeilla opin olemaan hiljaa silloin, kun jollain muulla on parempaa sanottavaa tai henkilökohtaista kokemusta aiheesta. Jälkimmäisen oppiminen on yllättävän vaikeaa, kun omaa ilmaisua ei olla koskaan juurikaan rajoitettu. Palaan tähän ihan kohta.
Honkasalo perustaa kritiikkinsä pääasiassa Facebookissa toimivaan Feministiryhmään. Feministiryhmä ei kuitenkaan ole neljännen aallon feminismin virallinen airut – kyse on yhdestä (!) Facebook-ryhmästä! Jos yksi grouppi horjuttaa uskoa koko tasa-arvoaatteen nykytilaan (“oma kiinnostukseni neljännen asteen feminismiä kohtaan laskee kuin elohopea Utsjoella”), niin ollaan nähdäkseni suhteellisen hataralla pohjalla. Mutta Feministiryhmään Honkasalo kritiikkinsä kuitenkin etupäässä perustaa, esimerkiksi näin: “Joistain aiheista valkoiset eivät saaneet sanoa sanaakaan, toisista aiheista miehet. Ja cis-ihmiset eivät saaneet sanoa paljon mistään mitään.” Tätäkään minä en ymmärrä. Että jos nettiin on luotu tiloja, joissa ensisijaisesti saavat puhua ne ihmiset, jotka muualla hiljennetään, niin miten valkoinen cis-ihminen onnistuu kääntämään sen itseensä kohdistuvaksi syrjinnäksi? Ikään kuin meidänkaltaistemme äänet eivät olisi lähtökohtaisesti tarpeeksi kuuluvissa. On myös jokseenkin paradoksaalista, että Honkasalo esittää tulleensa hiljennetyksi, kun hänellä kuitenkin on mahdollisuus kertoa kokemuksistaan julkisesti laajalevikkisen lehden julkaisemassa kolumnissa.
Olen ihan varma, että Honkasalo on joutunut pari-kolmekymppisenä jankkaamaan turhautumiseen asti palkkatasa-arvosta, kotitöiden tasa-arvoisesta jakautumisesta ja esimerkiksi homojen oikeuksista. Siksi en ymmärrä, miksi hän nyt käyttäytyy itse samalla tavalla niitä feministejä kohtaan, joiden vilpitön halu on rakentaa parempaa tulevaisuutta (ja parempaa feminismiä!) ihan kaikille – mukaanlukien ne naiset, jotka eivät ole esimerkiksi valkoisia tai cis-sukupuolisia. By the way, muun muassa tätä tarkoittaa intersektionalismi, jonka googlaamisen vaikeutta Honkasalo tekstissään päivitteli.
Honkasalo kirjoittaa: “Feminismi on tärkeää, mutta jos sitä käytetään aseena muiden hakkaamiseen, se kääntyy itseään vastaan.” Olen täsmälleen samaa mieltä. Siksi toivonkin, että myös Honkasalo kiinnittäisi jatkossa huomiota intersektionaalisuuteen (linkki täällä, niin ei tarvitse googlata) sen sijaan, että keskittyisi päivittelemään sitä, miten valkoiset cis-ihmiset eivät enää saa sanoa mistään mitään. Tällä hetkellä kolumni kerää likejä muun muassa erään tunnetun miesasia-aktivistin ja naisvihamielisistä töräyksistään tiedetyn henkilön avoimella Facebook-seinällä. Se lienee käypä indikaattori kuvaamaan sitä, miksi neljännen aallon feminismillä on väliä. Laura, olet tervetullut mukaan!
Linkki tekstiin on lähetetty sähköpostilla suoraan Laura Honkasalolle hedelmällisen dialogin toivossa.
Bluestocking Facebookissa. <3